MUN HIUKSET

Heipparallaa pitkästä aikaa! Ennen seuraavaa Lontoo-postausta halusin tulla tekemään postauksen mun hiuksista, kuten lupailinkin alustavasti jo huhtikuun Blogitiimi-postauksessa (klik). Siinä kerrottiin itsestämme faktoja, ja mun kahdekas fakta oli, etten oo värjännyt mun hiuksia yli vuoteen! Siitä sainkin idean tähän postaukseen.

Oon aikasempina bloggausvuosina tehnyt hyvin paljon hius-aiheisia postauksia, koska värjäilin hiuksia jatkuvasti ja kokeilin kaikenmaailman poppaskonsteja esimerkiksi hiusten vaalentamiseen. Mun C-vitamiinivaalennuksista kertovat kolme postausta onki mun blogin ylivoimaisesti kaikkien aikojen luetuimpia postauksia! Ja kun sanon ylivoimaisesti, tarkotan sitä. Nimittäin ensimmäinen osa C-vitamiinivaalennus-postauksista on saanut 14 413 katselukertaa!! Siis neljätoistatuhatta neljäsataakolmetoista. Blogin toiseksi luetuin postaus Essencen meikeistä keikkuu kakkossijalla 1792:lla näyttökerralla. Eli hiuspostaus on saanut 12 621 katselua enemmän. Ymmärrän, että noi C-vitamiinivaalennus-postaukset on edelleen suosittuja, mut miten toi kyseinen postaus voi olla tälläkin hetkellä sekä koko blogin historian suosituin, että myös kuluvan kuukauden, viikon ja päivänkin suosituin? Suurin osa eniten luetuimmista postauksista on hiusaiheisia, joten oletan, että niistä tykätään!

Siks teen tämänkin postauksen, koska tykkään höpötellä hiusjuttuja, enkä oo sitä kovin pitkään aikaan tehnyt. Lisäks on vaan plussaa, että teitäkin kiinnostaa! Tässä vielä muutama linkki mun vanhoihin hiusaiheisiin postauksiin:

Hiushaaveilua (klik)
Hiuskriisi (klik)
Hiustenhoito (klik)
Hiushöpöttelyä (klik)
All about my hair -tag (klik)
Hiushistoriaa (klik)

Mutta muistellaanpa miltä mun hiukset on näyttäneet viime vuosina!
Vuoden 2015 elokuussa mulla oli todella lyhyet tynkähiukset. Tyvi oli värjätty oranssihtavalla värillä, keskiosa hiuksista oli vaaleaa ja latvoissa oli pinkkiä colormaskia. Ylipitkät etuhiukset on kivasti rullattuna letille pois naamalta. Tällä tukalla lähdin sillon au pairiksi. Tästä on nyt 1 vuos ja 10 kuukautta.

Toinen kuva on joulukuulta 2015. Oon käynyt kampaajalla värjäämässä taas oranssia tyveen ja nyt myös hiusten keskiosaan. Latvat halusin jättää vaaleiksi. Hiukset on ihan vähän kasvanut elokuisesta kuvasta, mutta mulle tyypilliseen tapaan hyvin vähän.

Alarivin ensimmäinen kuva on maaliskuulta 2016, reilun vuoden takaa. Siinä oon ollut jo muutaman kuukauden värjäämättä hiuksia, ja juurikasvuakin on havaittavissa. Periaatteessa sama hiusväri kuin joulukuun kuvassa, mutta haalistuneella oranssilla. Ja hiukset taas hieman pitempinä.

Neljäs kuva on viime kesältä, kesäkuulta 2016. En oo värjännyt hiuksia hiusvärillä (ei colormask) puoleen vuoteen, joten juurikasvua on jo n. 5cm. Mun mielestä noi hiukset oli kivan luonnolliset siinä suhteessa, että juurikasvu ei kirkunut täysin erivärisenä, vaan se sulautui ihan nätisti muuhun väriin.
Tässä on hiusten tilanne nyt juuri, huhtikuussa 2017.
Vieressä havainnollistaa kuva huhtikuulta 2016, eli kuvien välissä on vuosi eroa. Vanhemmassa kuvassa oon värjännyt latvat Suomi-lomalla pinkillä colormaskilla, ja hiusten keskiosaan laitoin muistaakseni myös oranssia colormaskia piristämään väriä. En löytänyt muuta takaapäin otettua kuvaa niiltä ajoilta, joten pitää tyytyä tohon. Hiukset oli pituudeltaan kuitenkin aika keskipitkät, ei enää "pitkä polkkatukka", muttei ne täyttäneet vielä ihan pitkien hiusten kriteereitä. Keskipitkät siis.

Tällä viikolla otetussa kuvassa mun hiuksissa ei oo colormaskeja, ihan vaan oman värinen jättipitkä juurikasvu, keskiosassa oranssinkultaista erittäin haalistunutta hiusväriä, ja latvat on tosi vaaleat. Mun hiukset on kasvaneet tosi paljon!

Noiden kuvien välillä hämää se, että vanhempi kuva on otettu paljon lähempää, jolloin pinkit hiukset näyttää todellista pitemmiltä verrattuna nykytilanteeseen. Mut vanhan kuvan hiukset ylettää n. "paidan kainalokohtaan", kun tällä hetkellä hiukset on pitkälle selässä asti.
Tässä toinen vertailukuva, eka kuva on huhtikuulta 2015, jolloin noiden kahden kuvan välillä on kaksi vuotta. Vanhassa kuvassa oon just leikannut ite etuhiukset, sekä pätkässyt aika reilusti latvat pois, jolloin jäljelle jäi tynkähiukset.

Uudessa kuvassa hiusten pituuskasvu näkyy kyllä hyvin. Kahdessa vuodessa mun hiukset on kasvanut tosi paljon, mutta myös vuoden aikana pituutta on tullut yllättävän paljon lisää! Luulen, että suurin syy mun hiusten kasvuun on se, että en oo värjännyt hiuksia. Mun hiukset on aina olleet todella hitaat kasvamaan, ja oon ollut ihan kateudesta vihreänä niille, joiden hiukset kasvaa jopa pari senttiä kuukaudessa. Joidenkin hiukset kasvaa parissa kuukaudessa saman verran, kuin mun kasvaa edes vuodessa. Mut tää värjäämättömyys on ehkä vähän nopeuttanut näiden kasvamista?
Silloin 2015 huhtikuussa mä tosiaan leikkasin hiukset lyhyiks ja samalla leikkasin myös etuhiukset. Etuhiukset on mulle kuin kirous, johon lankean kerta toisensa jälkeen. En tunnu koskaan oppivan, että ne ei vaan ole se mun juttu! Ne näyttää kyllä ihan kivoilta, kunhan ne on ensin kauhean tuskallisen operaation jälkeen saatu hetkeksi asettumaan edes jotenkin paikoilleen...

Mutta huhtikuisten etuhiusten jälkeen, en oo niihin palannut. Ja se näkyy kyllä ylläolevasta kuvasta havainnollistavasti, missä kasvuvaiheessa mun etuhiusten jämät menee tällä hetkellä! Mulla on jakauksen molemmilla puolilla muita hiuksia lyhyemmät osiot, jotka on etuhiusten jäänteet.
 Mun unelma on ollut aina, että mulla olis pitkät hiukset. Niinkun tooooosi pitkät hiukset. Vaikka lattiaan asti! Mutta koskaan aikasemmin mulla ei oo ollut näin pitkiä hiuksia kuin tällä hetkellä. Silloin maaliskuussa 2015, kun värjäsin ne sini-pinkit-hiukset, mulla oli siihen asti pisimmät hiukset. Mutta koska sininen väri jämähti harvinaisen tiukkaan kiinni, ainut vaihtoehto oli vaan leikata latvat pois. Siitä asti oonkin sitten vaan kasvattanut hiuksia.

Oon värjännyt hiukset oikeella hiusvärillä viimeks 2015/2016 vuodenvaihteessa kampaajalla, ja samalla kertaa oon myös viimeks leikannut latvoja.
 Yllä olevassa kuvassa näyttää, että juurikasvua olis vaan viitisen senttiä, mutta todellisuudessa mun omaa väriä on jo 15-20cm riippuen vähän mistä kohdasta mittaa. Pystyn ilman peiliä näkemään jo mun oman väristä hiusta, mikä kertoo siitä että se värjäysraja menee siinä jossain silmänkorkeudella.
 Tässä kuvassa näkyy se haalistunut värjätty oranssi. Se sama oranssi, joka oli ton ensimmäisen kollaasin joulukuu 2015-hiuksissa kirkkaana. Sen jälkeen en oo värjännyt, muuta kuin colormaskeilla, jotka haalistuu pesussa joten niistä ei jää mitään pysyvää väriä. Tätä haalistunutta oranssia väriä löytyy mun hiuksista varmaan myös 20 cm verran. Ehkä paikoin vähän enemmän, koska tosiaan mun hiusvärien rajat ei oo mitenkään suoria tai tasaisia.
 Ja sitten mun kamalat ja rakkaat latvat. Koska en oo 1 vuoteen ja 4 kuukauteen värjännyt, enkä leikannut hiuksia, se tarkottaa sitä että näitä latvoja ei oo myöskään yhtään leikattu pitkiin aikoihin. Ja ne on todellakin juuri sen näköset ja kuntoset. Ihan hirveethän ne on oikeesti, mutta en raaski leikata niitä! Oon vuosikaudet niitä säästellyt, että voin sitten värjäillä niitä colormaskeilla, kun ne on niin vaaleat...
 Latvojen todellista vaaleutta ei meinaa edes tajuta, ennenku esimerkiks nostaa latvaosion vasten tyviväriä. Kun hiukset on auki, värisävyt vaan vaihtuu sulavasti tyvestä kohti latvaa, eikä siinä tajua, että miten suuri väriero onkaan tyven ja latvojen välillä!
Mutta tosiaaan, kuten sanottu, nää latvat on ihan hamppua. Kakshaaraisia löytyy vaikka muille jakaa, mutta en vaan kertakaikkiaan raaski leikata näitä. Oon jotenkin siinä ajatuksessa, että haluan niin kovasti pitkät hiukset, etten voi leikata latvoja vielä. Ajattelen, että"Sitten kun mun hiukset on kasvanut ainakin 10cm lisää, sitten raaskin leikata latvat pois". Ja juu-u, näinhän se varmasti menee, että sitten kymmenen senttiä pitemmistä hiuksista raaskisin leikata muka latvat pois? Turha luulo, mutta tuudittaudun siihen ajatukseen, että näin käy...

Todellisuudessahan tässä käy varmaan niin, että latvat vaan katkeilee kuivuuttaan itsestään pois.

Haluun vielä näyttää mitä aineita käytän mun hiusten hoitoon tällä hetkellä!
 TRESemmén Perfectly (un)done-sarjan shampoo ja hoitoaine on mun uusimmat tulokkaat. Tosin oon joskus äitiltä lainannut tätä hoitoainetta, mutta ostin molemmat putelit omaan kylppäriin vasta muutama viikko sitten. Mun hiukset on aina rakastanut TRESemmén aineita, ja nämäkään ei tee siinä poikkeusta. Etenkin hoitoaine tekee mun hiuksista (erityisesti latvoista) ihan supersilkkiset ja pehmeät. Shampookin vaikuttaa hyvältä!

AUSSIEn Miracle Moist-sarja onkin mulle jo vanha tuttu, jota käytin au pairina ollessa hyvin ahkerasti. Nää tuoksuu ihanilta, mutta jotenkin toi hoitoaine ei oo tarpeeksi hoitavaa mun hiuksille. Shampookaan ei jotenkin enää toimi yhtä hyvin. Luulen, että kun au pairina ollessa mun tyvi oli värjättyä hiusta, niin tää shampoo toimi värjätylle hiukselle, mutta nyt kun on niin paljon omaa värjäämätöntä hiusta, niin tää ei vaan toimi. Hoitoainekin ehkä tehosi vielä niihin hieman elinvoimaisempiin latvoihin, mutta tän hetken täysin hamppulatvoihin se ei vaan riitä.
 LUMOn Moisture-sarjan shampoon ja hoitoaineen sain joululahjaksi. En ollu koskaan aikasemmin käyttänyt mitään tän merkin hiustenhoitoaineita, mutta nää on kyllä ollut yllättävä hyviä! Shampoo on tosi hyvää, ja tällä pestyt hiukset pysyy puhtaina jopa kaks päivää. Se ei kuitenkaan jätä hiuksia karheiksi, vaan tosi pehmeiksi mutta silti puhtaiksi. Hoitoaine voisi olla ihan vähän hoitavampaa, mutta se riittää juuri ja juuri munkin hamppulatvoille. Tykkään näistä kyllä!

FAB HAIRin Argan Oil Antifrizz-sarjan shampoon ja hoitoaineeen bongasin joskus Sokoksen alelaarista, ja otin kokeiluun. Näiden tuoksu on aavistuksen turhan miesmäinen, mutta ihan niillä rajoilla että pystyy käyttämään. Kun käytin ekaa kertaa näitä, oli pakko tarkistaa purkin joka kohta, ettei siellä missään lue että "for men", koska se tuoksu on vähän hämäävä... Nämä toimii hyvin mun hiuksilla, mutta en oo nähnyt missään näitä enää myynnissä.
 LAB 35:n Sulfate-free-sarjan shampoota ostin muistaakseni ekaa kertaa viime kesänä. Kyseinen pullo jäi äitin luokse, mutta ostin syksyllä omaan kylppäriin toisen. Tykkäsin tästä aluks tosi paljon, tää oli ihan täydellinen shampoo mun hiuksille. Nyt en oo käyttänyt tätä kuukausiin, koska en vaan enää tykkää tästä. Se ei vaan toimi enää.

BC Bonacuren Repair Rescue-sarja on ollut mulla vuosi kaudet käytössä, milloin shampoon, hoitoaineen, hoitosuihkeen, seerumin tai jätettävän hoitoaineen muodossa. Tykkään tästä sarjasta, ja myös tästä shampoosta. En oo kuitenkaan viime aikoina tätä jostain syystä käyttänyt, noi kahden ensimmäisen kollaasin shampoot on päässyt enemmän käyttöön.

Klippoteketin Argan oil-sarjan hoitoaineen oon myös viime syksynä bongannut Sokoksen alelaarista. Tää ei suoranaisesti ollut mikään positiivinen yllätys, tai sitten vaan odotin ihan liikoja. Oon tätä silti käyttänyt paljon, ja viimesiä jämiä viedään pullon pohjalta, mutta toista pulloa en kyllä ostaisi. Tää ei vaan oo tarpeeks hoitava mun hiuksille. Varmaan hyväkuntosemmille latvoille tää vois ollakkin tosi hyvä!

Syossin Ceramide Complex-sarjan hoitoaineen ostin myös melko hiljattain, ennen TRESemmén hoitoaineen ostamista, koska sen hetkisistä omistamistani hoitoaineista mikään ei ollut tarpeeks hoitavaa. Tää on "ihan ok", ei mikään superhyvä, enkä myöskään ostais uudestaan, mutta hoitaa kuitenkin ihan semihyvin.
 GLISSin Winter Repair-sarjan hoitosuihkeen ostin viime syksynä, kun tän uutuuden bongasin kaupan hyllyltä. Tämmönen "perushoitosuihke" on ihan must-have mun hiuksille, ja tää on ajanut asiansa hyvin. Odotin tältä paljon, koska tän luvattiin poistavan hiuksista sähköisyyttä, mutta en kyllä ite ainakaan huomannut, että mun hiukset olis ollut talven aikana yhtään sen vähempää sähköisemmät kuin ennenkään. Muilta ominaisuuksiltaan toimii kyllä.

BC Bonacuren Repair Rescue-sarjan hiuksiin hierottava ja jätettävä hoitoaine on ihan paras. Vaikka hoitosuihke olis kuinka hyvää ja tehokasta, mun latvat tarvii myös tämmösen voidemaisen hoitoaineen lisäks. Tää jättää latvat tosi pehmeiks. Yhdessä nää kaks toimii loistavasti!

Batisten rose gold-tuoksuinen kuivashampoo on yhtä hyvää kuin muutkin Batisten kuivashampoot teholtaan, mutta tuoksultaan tää on yks parhaista! Muita kuivashampoo-merkkejä en edes käytä enää, koska Batiste on vaan paras. Tätä rose gold-tuoksua en oo ainakaan missään nähnyt Suomessa, mutta Lontoosta tän onneks löysin!

Got2be:n Rise 'n' Shine-hiuslakka on ainut lakka jonka omistan tällä hetkellä, ja tätäkin käytän erittäin harvoin. Jos käytän hiuslakkaa, yleensä tarviin sitä johonkin kampaukseen. Tää ajaa asiansa hyvin, eikä mun onneks tarvii vielä pitkään aikaan miettiä minkä ostaisin seuraavaks, koska tää kestää vielä pitkän aikaa mun käytössä.

Bangerheadin Protect my hair!-lämpösuojasuihkeen tilasin varmaan pari vuotta sitten, mutta sekään ei ole kovin suuressa käytössä, koska en lämpökäsittele hiuksiani juurikaan. Tää tuoksuu hyvältä, ja pullokin on pirteän näköinen.

BC Bonacuren Oil Miracle-sarjan öljysuihketta käytän noiden Glissin hoitosuihkeen ja Repair Rescue-hoitoaineen lisänä aina sillon tällöin. Tää tuoksuu ihanalta, ja jättää hiukset kyllä tosi pehmeiks, mutta en käytä tätä ihan joka hiustenpesun jälkeen, koska tää jättää hiukset myös vähän raskaiksi ja nopeesti rasvottuviksi. Mutta silloin tällöin käytössä tää on hyvä!
Mulla on aika paljon erilaisia shampooita ja hoitoaineita, joita käytän epäsäännöllisesti vaihdellen. Mun hiukset on tällä hetkellä tosi vaikeat, koska tyvi on värjäämätöntä hiusta, joka ei tarvii mitään superkosteuttavaa ja hoitavaa shampoota, jolloin se vaan rasvottuu jo puolessa päivässä. Yritän lähtökohtasesti pestä hiukset vain joka toinen päivä, jolloin sen shampoon pitää olla siihen soveltuvaa, eikä liian hoitavaa. Vähän semmonen "ylipuhdistava" shampoo olis paras, mutta syväpuhdistava on kuitenkin jo liian kuivattava ja karheaks jättävä...

Mutta latvat onkin sitten oma juttunsa, niille ei tosiaan riitä mikä tahansa hoitoaine. Sen pitää olla superhoitavaa ja pehmeäks jättävää, koska muuten nää mun rakkaat hamppulatvat näyttääkin sitten ihan hampulta. Tarpeeks tehokkaalla hoitoaineella ne vielä saa huijattua silkkisen näkösiks...

On siis vaikeeta löytää yhtä yksittäistä sarjaa, joka sopis mun hiuksille, kun tyvi tarvii täysin erilaista kohtelua kuin latvat. Siks saatankin käyttää vaikka Lumon shampoota ja hoitoainetta, mutta laitan vielä toisen kierroksen jollain toisella tehokkaammalla hoitoaineella, että lopputulos olis riittävä. Ja pelkkä hiustenpesu ei riitä, vaikka olis mikä superhoitoaine, vaan tarviin aina vähintään kaks erilaista hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Tai erityisesti mun latvat tarvii. Mutta en oo vielä henkisesti valmis leikkaamaan niitä poiskaan...
Ennen mun peruskampaus oli hiukset korkealla ponnarilla. Tai vaihtoehtoisesti sotkunuttura päälaella. Pidin hiukset aina kiinni öisin, mutta au pairina mulla oli hiukset melkein aina kiinni myös päivällä. Molemmat vakiokampaukset oli kuitenkin aina samassa kohtaa, ja talvella mä huomasin, että ihan ku mun hiukset ois kaljuunut siitä "kiinnityskohdasta"?! Ei nyt siis mitään kaljua länttiä, vaan siinä oli paljon vähemmän hiuksia. Säikähdin, ja sillä sekunnilla päätin, etten pidä enää siinä kohtaa mitään ponnaria tai nutturaa. Kai hiuksetkin voi kulua ja rasittua, jos ne aina pidetään yötä päivää, ja päivästä toiseen samassa kohtaa kiinni tiukalla ponnarilla?

Mutta en mä voi hiukset aukikaan nukkua, joten piti keksiä joku toinen kampaus. Oon inhonnut kiharia hiuksia koko ikäni, ja harrastan säännöllisesti hiusten tietoista katkomista harjaamalla ne aina märkinä, ettei mun luonnonkiharat hiukset pääsis valloilleen, vaan ne kuivuis suoriksi. Mutta siitäkin huolimatta mun uudeks vakiokampaukseks muodostui sivuletti. Ja kun lettiä pitää koko yön tai päivän, tottakai hiuksista tulee kiharat... Ja inhoan sitä, mutta mielummin kiharat kuin kalju kohta päälaella.

Nykyään nukun siis aina hiukset letillä, vaihtelen välillä kummalle puolelle päätä teen letin. Päivisin oon nykyään tosi harvoin hiukset auki, joten ne on myös päivisin letillä. Osasyynä se, että koska hiukset on yöletin jäljiltä kiharat, en haluu pitää niitä auki. En jaksa tehdä mitään hienompia lettikampauksia enää itelleni, vaikka kerrankin mulla olis nyt ne pitkät hiukset mihin pystyisin! Jos mulla ei oo tätä perus-sivulettiä, niin erikoisin kampaus sen jälkeen on kaks hollantilaista lettiä. Mutta niitäkään en jaksa kovin usein tehdä. Mun hiukset on aina vaan jotenkin tosi tylsästi...
Mutta miks mä en oo värjännyt hiuksia yli vuoteen? Miksen mä edes leikkaa niitä? Miksen jaksa laittaa kivoja kampauksia? Miks vaan valitan mun tylsistä hiuksista, enkä tee jotain hiusmuutosta?

Syy on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, etten osaa päättää mitä tekisin mun hiuksille. Syy värjäämättömyyteen ei ole se, että yrittäisin kasvattaa oman värini takasin. Ei tosiaankaan, koska en haluais sen värisiä hiuksia! En osaa päättää millä värillä värjäisin, koska haluisin ihanat kirkkaanpunaset hiukset takas... Ja olis ihanaa blondata hiukset kokonaan. Ja kaikki shokkivärit ois ihania. Ois kivaa myös palata tummanruskeisiin hiuksiin. Ja kaikki ombre-hiukset eri värisinä houkuttelee. Haluaisin kaikkea, mutta en osaa päättää mikä olis kivoin. Ja vaikka tavallaan eniten houkuttelee ne kirkkaanpunaset hiukset, tiedän miten mua alkais hyvin suuresti kyrsimään se jatkuva harmaalta näyttävä juurikasvu, sekä sen punasen värin haalistuminen ja joka hiustenpesulla colormaskilla läträäminen. Ja miten vaikeeta olis yhdistellä enää vaatteita, en vois käyttää mun oranssia kevättakkia jos mulla olis kirkkaanpunaset hiukset. Se olis hankalaa. Mut oishan se silti ihanaa...

Ja tää hiustenleikkaus-asia on tavallaan hyvin yksinkertainen. En halua leikata, koska haluan kasvattaa. Ja vaikka tiedän, ettei mun hamppulatvat oo kovin kauniit, en raaski luopua niistä. Yritän ajatella aina, että "ei ne nyt niiiiin kauheet ole...". Etuhiuksia en leikkaa enää ikimaailmassa. En halua mitään erikoista hiusmallia, koska ne vaatii aina vähän enemmän leikkaamista kuin vaan "pari senttiä latvoista". Hiusten pituudelle en siis aio tehdä mitään lyhentävää operaatiota.

Jäljellä on vaan se väri, jota en osaa päättää. On niin ihanaa ja vapauttavaa, kun ei tarvii yhtään miettiä juurikasvua tai sen värjäämistä. Mun oma väri sulautuu nyt tohon haalistuneeseen oranssiin niin hyvin, ja vielä kun se oma väri on kasvanut niin pitkälle, niin se ei näytä enää edes pahalta. Semmonen 1-4cm juurikasvu, joka poikkeaa radikaalisti värjätyn hiuksen väristä, se on ihan järkyttävä. Enkä jaksais enää sitä. Mutta en jaksa näitäkään hiuksia, kun oon jo niin pitkään vaan ollut näillä. Kaipaan muutosta.
Mutta oon silti onnellinen näissä hiuksissa, vaikka onhan nää vähän tylsät. Mutta ehkä vaan mun omasta mielestä, kun oon tottunut vaihtelemaan hiustyyliä aikasemmin niin usein ja radikaalisti. En uskalla tehdä suurta muutosta, koska pelkään että mua alkaa kaduttamaan se. Vaikka hiukset on vaan hiuksia, ja ne on uusiutuva luonnonvara, niin hiusten kasvattaminen täystuhon jälkeen on aina pitkä operaatio. Ja mun kärsivällisyydellä pitkistä operaatioista tulee tuskaisia. Oon päättänyt, että en tee mitään muutosta, ennenkuin oon täysin varma ja vakuuttunut. Nää hiukset menee toistaseks ihan vaan tälläsinäkin, kunnes keksin jotain.

Toivottavasti se tykkäsitte tästä postauksesta! Musta oli hauskaa höpötellä hiusjuttuja, vaikka ei tässä mitään inspiraatiota herännytkään siitä tulevasta hiusmuutoksesta. Nyt mulla olis urakkana siirtyä koulutehtävien pariin, joiden palautuspäivä on huomenna. Oon keksinyt itelleni kaikenlaista mielenkiintosempaa tekemistä kuin koulutehtävät, mutta nyt on tullut aika myöntää se tosiasia, että en ehdi niitä tekemään huomiseks, ellen alota nyt. Seuraavaa postaus on todennäköisimmin kolmas osa Lontoo-postauksista, tai sitten jotain muuta. Kuullaan pian

LONDON #2

Lontoon lomasta on jo yli kuukaus, mutta nyt saatte toisen osan Lontoo-kuvista! Aika vierähtää niin nopeesti ja on ollut ihan hirveesti kaikkea tekemistä, suunniteltavaa ja ajateltavaa tässä välissä... Siks ehkä tuntuukin, että siitä ois monta kuukautta, kun oltiin Marin kanssa Lontoossa.

Näissä kuvissa näkyy hyvin selkeesti, miten keväistä Lontoossa oikeesti oli jo helmi-maaliskuun vaihteessa. Nyt huhtikuun alussa saattaa Suomessa (tai ainakin Lahdessa) jossain tosi aurinkoisessa kohdassa nähdä ihan jotain pienen pieniä kevään merkkejä... Kun taas Lontoossa mentiin jo "suomalaista toukokuuta" vastaavassa vaiheessa kevättä. Oli superihanaa, kun siellä oli jo kuukaus sitten oikeesti niin lämmin ja vihreää, koska Suomessa sen aika ei oo vieläkään...

Jos teiltä on jäänyt edellinen Lontoo-postaus lukematta, siihen pääsee tästä (klik)!

Ekassa postauksessa oltiin päästy Primrose Hillin läpi ja kohti Regent's Parkia, josta lupasin tässä postauksessa jatkaa. Päivä on torstai 2. maaliskuuta, meiän "nähtävyyspäivä".
Kun tultiin pois Primrose Hilliltä ja mentiin tien yli, tiedettiin että ennen Regent's Parkia on vielä jonkunlainen joki välissä, joka pitää ylittää. Löydettiin nopeesti pieni vanha silta, jossa pysähdyttiinki ottamaan kuvia. Oli hankalaa vaan kuvailla siinä, kun koko ajan joku käveli tai lenkkeili siitä ohi, eikä se silta tosiaan ollut kovin leveä.
Kun maltettiin jatkaa sillan yli, tajuttiin että ihan siinä sillan toisella puolella olikin jo Lontoon eläintarha! Reunimmaisessa kulma-aitauksessa oli villisikoja, jotka näki ihan hyvin ilman että tarvitsi edes maksaa sisäänpääsyä eläintarhaan. Tosin villisikojen näkeminen ei oo ehkä kuitenkaan niin kohokohta, että ihan siitä nyt viitsiskään pelkästään maksaa.

Vähän matkaa eteenpäin aidanraoista näkyi kuitenkin joku kummallinen eläin, josta oon kuullut joskus, mutten todellakaan oo koskaan nähnyt elävänä. Sain siitä pitkän zoomin avulla jonkunlaisen kuvan, mutta siis kyseinen eläin jonka nimeä en muista, on tosi erikoinen kuvioinniltaan. Seepran jalat ja muuten vähän kirjavan ruskea? Ja aika iso vielä kooltaan. Pitäis selvittää mikä sen eläimen nimi on...
Kun päästiin ihan virallisesti Regent's Parkin puolelle, siellä oli aluks vaan urheilukenttiä silmän kantamattomiin. Kuten Primrose Hillillä, täälläkin oli koiranomistajia juoksuttamassa koiralaumojaan vapaana. Yhdessäkin laumassa oli varmaan 7 erikokosta koiraa, jota se omistaja siinä yritti paimentaa. Mutta ihan hauskaa, että ne saa tuolla olla ja juosta vapaana.
Oltiin päätetty etukäteen jo, että suunnataan Regent's Parkin sinne kulmaan, jossa pitäis olla jotain vesistöä. Tultiinkin jonkun lammen/järven rantaan, jossa oli myös pieni joki ja vesiputous. Vaikka se kohta olikin tosi yksinkertanen, se oli silti kaunis ja rauhallinen. Siellä oli myös joutsenia, kuten tyyliin joka paikassa Lontoossa muutenkin.
Noi kyseiset joutsenet näytti vaan kovin surullisilta, kun ne yritti päästä ton aidan yli järven puolelle, mutta ne vaan kierteli edes takas aidan reunaa... Tässä vaiheessa alkoi olla jo vähän nälkä, joten sopivasti kahvila tulikin pian vastaan.
Vihreä mökki oli siis kahvila, joka vaikutti ehkä lähinnä pääosin kesäaikaan kukoistavalta. Nyt oli vielä sen verran viileää, ettei siellä ulkona kukaan juuri halunnut istua. Siellä ei ollut edes oikeita lautasia tai välineitä, vaan syötiin valkosilta kertakäyttölautasilta, kertakäyttölusikoilla ja limua sai juoda suoraan tölkistä. Tuli vähän semmonen "retkifiilis".
Jatkettiin siitä veden rantaa pitkin menevää polkua eteenpäin. Siellä oli taas lisää lintuja, oli lokkeja, nokikanoja, perus-pullasorsia ja jotain hyvin pelottavan näköisiä ja värisiä sorsia, sekä niitä joutsenia. Niitäkin kuvailtiin aikamme siinä. Mun mielestä oli vaan pelottavaaa, että ton kävelytien ja veden välissä oli vaan tommonen "kynnys", ei mitään aitaa tai muutakaan. Ja se vesi näytti suhteellisen syvältä heti tosta vierestä, että sinne kun joku molskahtaa, niin ihan hyvin voi hukkuakin.
Pian tultiin puiston reunaan, josta pääsi takaisin kadulle. Käveltiin mm. Madame Tussaudin vahakabinetin ohi, jonka ulkopuolella oli ihan hirveät jonot. Meillä ei ollu missään vaiheessa edes tarkotuksena mennä sinne, mutta satuttiin kävelemään siitä ohi, se riitti. Lähdettiin suunnistamaan kohti Baker Streetin metroasemaa, josta mentäisiin yhden vaihdon kautta Covent Gardeniin, josta piti saada opiskelija-alennuksella lippuja London Eyehin. Löydettiin kyseinen matkatoimisto, josta meille ystävällisesti kerrottiin, ettei heiltä saa opiskelija-alennuslippuja. Kiltisti neuvottiin reitti toiseen matkatoimistoon vähän matkan päähän, josta niitä kuulemma saa. Lähdettiin etsimään sitä, ja pitkän ja tuskasen ympäri korttelin pyörimisen yhden kioskin miesmyyjä kysyi mitä me etsitään, ja hän neuvoi meidät tien toiselle puolelle oikeaan paikkaan. Sielläkään ei sitten myyty niitä opiskelija-alennuslippuja, jota oltiin nimenomaan tultu ostamaan. Ostettiin sieltä kuitenkin sitten heidän omalla alennuksellaan liput.

Lippua varten piti sanoa oma nimi myyjälle, ja Mari sai sanottua nimensä oikein. Mun nimi olikin sitten vissiin liian hankala jopa kirjain-kirjaimelta tavattuna, että mun lipussa luki Siani. Vaikka es-ai-en-ai kuulostaa mun korvaan siltä, ettei sinne mitään a-kirjainta kuulu väliin. Mutta ihan hauskaa, että oma nimi sanotaan väärin edes ulkomailla, kun Suomessa siitä väännetään lähinnä lempinimiä. Pieni paniikki iski vaan siinä kohtaa, kun tajuttiin että ne liput pitää kuitenkin lunastaa vielä London Eyen lippukassalta, jossa pitää näyttää henkkarit... Mun passissa tottakai lukee Sini, eikä Siani, mutta onneks se ei lopulta ollut mikään este lipun lunastukselle.

Käytiin mäkkärissä syömässä ennenkuin lähdettiin metrolla kohti Waterloon metroasemaa ja London Eyeta!
 Tää onkin sitten taas sopiva kohta katkaista matkakertomus, ja jättää vielä loput kolmanteen postaukseen. Siinä kerron millasta oli London Eyen kyydissä, jonka alapuolelta jonottaessa toi ylempi kuvakin on otettu. Lisäks kerron perjantaista, vaikka siltä päivältä ei taida ollakaan kuvan kuvaa. Musta tuntuu, että oon jo ihan sekasin näistä Lontoon päivistä, että millon tehtiin mitäkin. Varsinkin perjantai tuntuu ihan mustalta aukolta, koska muistan suunnilleen mitä tehtiin puolen päivän jälkeen, mutta aamupäivästä ei oo muistikuvia. Mutta kerron mitä muistan! Ja tottakai vielä viimesen päivän eli lauantain suuri kuvasaalis tulee siihen postaukseen.

Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta, kuullaan pian

Designed by FlexyCreatives