maanantai 29. helmikuuta 2016

uskotko vielä tulevaisuuteen

Oltiin eilen Julian kaa keskustassa. Käytiin kiertelemässä kaupoissa, kuvailemassa ja syömässä. Oli kyllä tosi kivaa, vaikka mä olinkin aika kipee ja olo oli aivan kamala. Tuntu et on sata astetta kuumetta, päänsärkyä, lihassärkyä, pyörryttävä olo ja mitä kaikkea. Mut jaksoin silti pitkän päivän kaupungilla, vaikkakin viime yö meni aika tuskaillessa ja heräilin kymmeniä kertoja ku oli niin kuuma ja kylmä... Mut mikä ihana tunne, tänään on maanantai, mut mulla on vapaata!!!!!! Ja niin on myös huomenna ja ylihuomenna! Hurraa, ei voi muuta sanoa.
paita H&M // farkut BikBok // kengät Skopunkten

Tänään ajattelin uhmata tätä oloa, ja lähtee Nacka Forumiin käymään. En jaksa keskustaan lähteä, siellä menee muuten taas koko päivä. Nacka Forum on niin lähellä ja siellä ei kuitenkaan mee ihan koko päivää. Nousin tänään ylös jo ihan tavalliseen työaamu-aikaan, ja oon käyny suihkussakin jo. Harmi ettei kaupat aukee vielä puoleentoista tuntiin, niin pitää lagittaa kotona siihen asti.

Mutta hyvää karkauspäivää kaikille, vaikka en tiiä eroaako tää päivä muista sen kummemmin :D

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

DIY synttärikortit 5-vuotiaille pojille

 Mun hostperheen kaksospojat täyttää tänään 5 vuotta! Ne tuntuu kyllä vielä paljon pienemmiltä, jos vertaa vaikka siihen millanen mä ite olin viisvuotiaana. Mut jokainen lapsi on yksilö eikä niitä pidäkkään vertailla keskenään. Mut koska musta olis ollut erittäinerittäin tylsää ja epätyypillistä multa ostaa valmiit kortit, niin päätin panostaa oikein kunnolla näihin kortteihin jotka tein ite! Päätin sitte kuitenki tehdä niistä suhteellisen yksinkertaset, mut silleen että ne olis poikienkin mielestä hauskat!

Pohjana mulla oli ruskeeta pahvia, jonka päällystin sinisellä ja vihreellä paperilla. Leikkasin vaahtopaperista sinisen ja vihreen 5-numeron. Lopuks tein vaahtopaperista, tekosilmistä ja piippurassista pienet monsterit tai hirviöt - mitä liekään.
Musta näistä tuli aika hauskat ja ihan onnistuneet! Pääsen antamaan nää kylläkin L:lle ja S:lle vasta keskiviikkona, kun ne tulee mökiltä kotiin. Mä oon siis täällä talovahtina siihen asti... Mut luojan kiitos koira lähti sinne mukaan! Vaikka nää järjestää ens sunnuntaina sukulaissynttärit pojille, niin aattelin tehdä yllätyskakun kun ne tulee keskiviikkona kotiin, ja sitten juhlitaan yhessä.

Muutenkin kuuluu ihan hyvää, hassua vaan olla täällä jättitalossa ihan yksin. Välillä se on vähän pelottavaakin, mut pidän ovet koko ajan lukossa :'D Onneks tänään nään Juliaa ja mennään vähän kuvailemaan ja shoppailmaan. Niin outoa, et helmikuukin on huomenna ohi ja maaliskuu alkaa. Täällä on kyllä jo ihan kevät!! Lumet sulaa ja melkein mitään ei oo niistä enää jäljellä. Aurinko paistaa päivisin ja päivät jatkuu valosina pitempään. Niin ihanaa kun tulee kevät!

torstai 25. helmikuuta 2016

Varjoa ja Valoa -blogin uusi ulkoasu!

Ihanalla Saralla on pian synttärit, ja sain erään lahjatoiveen, nimittäin Sara pyys, että tekisin uuden ulkoasun sen blogiin! Olin todella otettu ja innoissani, vaikka Sara sano, ettei sillä oo kiire ja saa mennä vaikka monta viikkoa, ni mä ryhdyin tuumasta toimeen samantien ja samana päivänä se oli jo valmis! Sara anto mulle käytännössä vapaat kädet, ja mua jännitti aikalailla, että mitä uskallan tehdä, että Sara tykkäis! Mutta Sara rakastu sen uuteen ulkoasuun, ja kiitteli mua tosi paljon. Olin oikeesti todella innoissani tästä, koska rakastan muokata blogin ulkoasuja, leikkiä värisävyillä ja tehdä bannereita ja koodailla! Vaikken siinä mikään ammattilainen olekaan, niin se on musta silti kivaa.

Saran blogiin pääsee tästä (klik) kattomaan minkälaisen ulkoasun tein Varjoa ja Valoa -blogille! Säilytin kaikki "elementit" mitä vanhassakin ulkoasussa oli, muokkasin vaan fontteja ja värejä, tein uuden bannerin jossa käytin kuvia Saran blogista, tein pikkufixauksia ja säätöjä koodeilla ja lopputulos on musta ihan Saran tyylinen! Ulkoasusta tuli musta tosi raikas ja sopivan tyttömäisen pirteä, muttei kuitenkaan mikään ällösöpö tai liian pinkki. Sara kuitenki toivoi yksinkertasta ulkoasua, muttei liian tylsää ja liian yksinkertasta, että siinä pitäis olla joku juttu. Omasta mielestä onnistuin aika hyvin, ja tykkään kovasti Saran uudesta ulkoasusta! Voisin muuten muokkailla omaakin ulkoasua, mut oon tällä hetkellä suhkot tyytyväinen siihen :D Kerrankin! Joten pitäydyn tässä toistaseks ja katon sitte uudestaan kun alkaa kyllästyttämään...

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

BLOGINI HISTORIAA

Mä alotin kirjottamaan tätä blogia 5.5.2012, ja siitä on kulunut melkein 4 vuotta. Se on todella pitkä aika kirjottaa blogia, ja erityisesti mun elämässä nää 4 vuotta on olleet sellasta myrskyä toisen perään, että on suorastaan ihme, etten oo lopettanut missään vaiheessa tätä blogia, vaikka elämässä olis ollut paljon muutakin ajateltavaa, kuin se että haluan kirjottaa blogia. Mut ehkä tää blogi on jollain tapaa pitänyt mut järjissäni ja se on ollut pelkästään positiivista, että oon saanut ajatukset muualle, kun oon kirjottanut tänne. Nyt on kuitenkin tullut aika vähän muistella mun blogin historiaa!

Mun blogin postaukset oli alussa aika sekaisia ja niistä puuttui selkeä kaava tai aihe, ne vaan käsitteli kaikenlaista mitä sillä hetkellä elämään mahtui. Alussa mun blogi oli vähänniinkuin kulissi kaikelle sille, mitä mun elämässä todella tapahtui, mut kuten sanottu, se autto pitämään mut järjissäni. Kirjottelin kaikesta ilosesta, vaikka samaan aikaan mun elämä oli synkkääkin synkempää. Tykkäsin hirveesti valokuvata, ja kuvia oli ihan kaikenlaisista aiheista. Mun blogin ensimmäiseen vuoteen mahtui yhteensä 33 postausta, minkä verran kirjotan nykyään melkein jo kuukaudessa. Mut sen hetkiseen elämäntilanteeseen nähden se oli todella paljon!
Salkkari-tähtien fanitapaaminen Sonjan kanssa (klik)
Vuonna 2013 mun blogi oli aika kaveri- ja kynsipainotteinen. Rakastin laittaa kynsiä, ja niistä löytyykin paljon kuvia niiltä ajoilta. En myöskään ollut koulussa silloin, koska lopetin lukion ja mulla oli aikaa nähdä kavereita. Kävin myös tositosi paljon kirppareilla, ja niitä (vaate)löydöksiä on esillä aika paljon. Mulla oli ihanat pitkät punaiset hiukset ja rakastin tehdä niihin lettejä. Meille tuli keväällä 2013 myös uus kissa Sulo
Mun blogin nimihän oli alussa And maybe that's only an attraction. Siitä jäljellä enää blogin osoite... Vaihdoin blogin nimen jo ihan siitä syystä, että toi alkuperänen oli ensinnäkinn liian pitkä, toisekseen se ei tarkottanut mitään järkevää ja kolmannekseen se ei kuvannut blogia tai mua millään tavalla enkä kokenut sitä omakseni. Blogin uusi nimi A reason to live taas on paljon parempi mun mielestä, koska se on "korjannut" kaikki noi jutut mitä edellisessä nimessä oli vikana. Yritin ettiä koneen uumenista vanhoja bannereita, mut löysin tasan kolme banneria, joissa on vanha nimi.
Mun bannerit oli siihen aikaan aika kömpelöitä ja yksinkertasia, vähän tyhmiäkin :D Mut sit kun vaihdoin blogin nimeä, niin alko tulemaan kivempia bannereitakin! Ja niitä bannereita on PALJON! Tässä tulee muutama, mut ne ei oo valitettavasti missään aika järjestyksessä...
Toisinsanoen mun blogilla on ollut tosi monia bannereita, koska mä rakastan tehdä niitä ja kyllästyn aika nopeesti siihen ja haluan päästä tekemään jo uutta! Bannereiden tyyli on muuttunut aikalailla yksinkertasemmaks, alussa niissä oli paljon kuvia mukana mut nykyään ne on vähän jäänyt pois.

2014 vuonna postauksia tuli tehtyä 247 kappaletta. Aloin tekemään myös enemmän videoita, jotka aluks latasin Vimeoon. Joulukuussa sitten vaihdoin Youtubeen ja siellä oon pysynytkin!

2015 eli viime vuonna postauksia tuli tehtyä 289 kappaletta. Videoita tein keskimäärin noin kaksi per kuukausi. Etenkin talvi ja kevät oli sellasta hiuskokeilu-sirkusta, ettei blogissa paljon muita postauksia ollutkaan. Kokeilin kaikenlaisia juttuja hiuksille, mm. C-vitamiinivaalennusta kolmeen otteeseen, kaikenlaisia vaalennusaineita, -suihkeita ja -voiteita. Värjäilin hiuksia myöskin aika ahkerasti...

2016 eli tänä vuonna, oon kirjottanut blogia vasta nää vajaat kaks kuukautta, mut videoita on tullut tehtyä 6 ja postauksia 24. Blogissa on ollut vähän taukoja, koska oma elämäntilanne on ollut vähän sekavahko ja ajatukset on olleet vähän muualla.

Mut mitä tää vuosi tuo blogille tullessaan, se jää meille kaikille nähtäväks! Kiitos kaikki 140 ihanaa lukijaa, kun ootte olleet tähän asti mun blogin matkassa mukana ja jaksatte niin ahkerasti kommentoida! Toivottavasti jaksatte jatkossakin seurailla mun elämää tän blogin välityksellä Ja arvatkaa muuten mitä? Tää kyseinen postaus jota luet just nyt, on tän blogin SEITSEMÄSSADAS postaus!! 700 kirjotettua blogipostausta on ihan huippua! Tää on paras harrastus ikinä kirjottaa blogia, tykkään tästä niin paljon ja tää on mitä paras keino käyttää luovuuttaan monilla eri tavoilla. Mä muistan ajatelleeni joskus varmaan kolme vuotta sitten, että en halua koskaan lopettaa tätä blogia. Mielessä on käynyt monet kerrat uuden blogin perustaminen ja puhtaalta pöydältä alottaminen, mutten halua luopua tästä blogista. Ja tässä mä edelleen kirjottelen tätä samaa blogia! Oon saanut kommenttia, että mun blogi on siitä niin kiva kun pidän sen monipuolisena ja että kaikille lukijoille on täällä jotain. Oon niin otettu jokaisesta ihanasta kommentista, jonka laitatte, kiitos vielä teille

tiistai 23. helmikuuta 2016

red velvet cupcakes

 Vietin perjantaista maanantaihin pidennetyn viikonlopun Suomessa. Olinkin erittäin loman tarpeessa, joten toi tuli ihan oikeeseen saumaan. Viikonloppu meni nopeesti, niinkun aina ennenkin. Lauantaina ihanat Mari ja Anni tuli käymään meillä, ja olin leiponut aikasemmin päivällä red velvet cupcakeja. Olin joskus vuosia sitten yrittäny tehdä niitä ekan kerran, mut feilasin sillon niin pahasti, että aattelin ettei nääkään onnistu, mut onnistu kuitenki! Vieraat tykkäs ja meillä oli kivaa, kun juteltiin ja syötiin.

Sunnuntaina olin pikkuprinsessalla ja vein niillekkin muutaman muffinssin, kun niitä tuli niin paljon. Ohjeessa luki 12, mut mulla tuli 30... Mut oli ihana nähdä pikkuprinsessaa ja sen äitiä. Mulle tulee aina niin hyvä mieli kun käyn siellä.
Maanantaina lähin aamulla bussilla Lahteen, ja näin Emiliaa. Käytiin kirpparilla ja kaupassa. Mun piti myös viedä eräs kirje saajalleen, mut siihen tuli niin paljon mutkia matkaan, että päätin suosiolla lähettää sen täältä Ruotsista. Lahdessa oli niin kamala sää, ettei huvittanut edes olla ulkona. En jaksanu Triossakaan olla, kun tiesin etten voi mitään ostaa ja yksin siellä on vähän tylsää. Lähin sitte tunnin aikasemmalla bussilla lentokentälle ku mitä olin suunnitellu. Bussissa luin uusinta Cosmoa ja söin eväitä.

Lentokentällä olin myöskin tunnin liian ajoissa, joten kiertelin kaupoissa ostamatta mitään kuitenkaan. Lopuks istahdin penkille ja luin kirjaa, kunnes kuulutettiin menemään portille. Lentomatka meni ihan kivasti, mut harmitti ku aurinko oli just laskemassa ja siellä pilvien yläpuolella oli niin kaunista, mutten tajunnu ottaa siitä kuvaa... Mut joskus on ihan hyvä vaan tallettaa ne muistot mieleenkin, eikä aina vaan muistikortille. Eilen illalla näin vielä Alinaa ja vaihdettiin kuulumisia, mitä nyt yhden viikonlopun aikana oli ehtinyt molemmille tapahtua.

Tää aamu oli yhtä katastrofia. Kerranki ei ollu mitenkään mun syytä tai vastuullakaan, että koko aamu meni härdelliks. Myöhästyttiin dagiksesta kokonaiset 40 minuuttia, mikä on kyllä myöhästymisennätys meiltä kolmelta... Kun oltiin saatu vihdoin eväsreput pakattua, aamupala syötyä, hampaat pestyä, vaatteet puettua, pipot etittyä, haalarit puettua ja kengät laitettua jalkaan, niin eihän siinäkään vielä kaikki, vaan ovi ei suostunu menemään lukkoon. Paniikissa ränkläsin sitä ja pelkäsin että avain katkee sinne sisään. Soitin hostisälle ja se neuvo miten saan sen lukkoon. Sitte päästiin matkaan kohti päiväkotia, mut sekään ei menny ihan putkeen :D Mut lopulta oltiin perillä, ja nolona selittelin hoitajille miks ollaan myöhässä... S:n ryhmä oli ehtinyt lähteä jo retkelle, joten sitä vähän harmitti. Mut jos siitä synty raivarit, ni ainakaan ne ei ollu mun ongelma enää.

Nyt oon pessyt pyykkiä ja asioita, ja ajattelin tässä välissä tulla kirjottamaan pitkästä aikaa kunnolla tännekkin. Tästä viikosta tulee jännittävä, ja en malttais odottaa viikonloppua, mut aikaa kun ei voi oikein kelatakkaan, niin pakko vaan sietää tätä ajan hitaasti kulumista. Kuullaan taas pian

lauantai 20. helmikuuta 2016

Suomi-lomalla

En oo päivitellyt blogia melkein viikkoon. Miksi? Postauksia on muutama valmiina ja vielä enemmän vaiheessa, mutta ei oo vaan tuntunut siltä, että postaaminen olis nyt ekana mielessä. Viime postaus oli erittäin sekava ja hankala ymmärtää - myönnän sen. Mut niin on tää koko asiakin, jota kyseinen postaus käsitteli. Asiat muuttui radikaalisti sen postauksen jälkeen, ja nyt mä toivon, että se koko juttu on lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. Sitähän mä en vielä tiedä, voin vaan toivoa...

Tää postaus on kirjotettu puhelimella, ihan siitä syystä, että oon nyt pienellä Suomi-lomalla tän viikonlopun, ja kone on kotona Ruotsissa. Ajattelin nyt kuitenkin tulla vähän jotain kertomaan, ettei tää blogi ihan hiljene viikoksi... Viime postauksen jälkeen vaan on ollut niin sekavat ajatukset, etten oo saanut niitä edes blogiin muotoiltua, joten ne on jääneet päähän pyörimään. Mutta älkää huolestuko viime postauksesta, en oo mitenkään hengenhädässä. Kaikki on suunnilleen ihan kunnossa ja hengissä ollaan. Todennäkösesti kirjotan seuraavan kerran sitte maanantaina kun kotiudun Ruotsiin taas ja pääsen koneen ääreen. Kuitenkin ihanaa viikonloppua teille! Mä täällä nautin kissojen kanssa olemisesta ja kavereiden näkemisestä!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

i'm a lover - not a fighter

Pitkästä aikaa vähän syvällisempiä ajatuksia. Olis niin paljon kirjotettavaa ja samalla en osaa sanoa mitään. Mä oon muuttunut tän viikon aikana ihmisenä todella paljon. Jopa niin paljon, etten enää tunnista itteäni edes. On tapahtunut niin paljon kaikkea. En tiiä voisko tätä sanoa jotenkin kasvamiseks, vai vaikeista asioista yli pääsemiseks. Vai onks tää vaa jotain pahaa unta, mikä ei oo totta ollenkaan?

Oon jutellu muutamien mun kavereitten kaa näistä asioista, ja tuntuu että jokaisella on vähän erilainen näkemys ja mielipide. Yks on melkein innoissaan, toinen ymmärtää, kolmas on huolissaan ja neljäs koittaa auttaa ja kuunnella. Oon saanut kuitenkin kuulla paljon neuvoja samaan suuntaan, mitä mun kannattais tehdä. En vaan osaa tehdä mitään.

Täs on ollu vähän kaikenlaista
Ei voi tietää tykkääks ellei maista
Mä oon rikki mutten tarvii tikkii
-
Saatat mut kotiin, kohta on pimeä
Enkä mä osaa sua pelätä
En tullut tänne varsinaisesti kertomaan mitä on tapahtunut tän viikon aikana, vaan lähinnä kertomaan mun ajatuksia mitä nää tapahtumat mussa herättää ja on herättänyt. Voi kun osaisikin kirjoittaa ne selkeästi ja ymmärrettävästi, mutta kun kaikki ajatukset on mun päässäkin ihan umpisolmussa, tää tehtävä tuntuu mahdottomalta. Mutta mä yritän.

Kuten aiemmin kirjotin, että tää tuntuu tietyllä tavalla kasvamiselta ja toisaalta myös vaikeista asioista yli pääsemiseltä. En tiedä kumpaa tää on enemmän. Ja kuitenkin kaikesta huolimatta tää ei tunnu miltään, vaikka tää tuntuu niin paljon kaikelta. Joskus musta tulee ihan turta, vaikka ei sais. Ei ainakaan tälläsissä tilanteissa. Vaikka osittain tää on todella ahdistavaa ja pelottavaakin, niin mä luulen että näin tän vaan kuuluu mennä.

Oon kuullu et kipu on väistämätöntä ja kärsiminen vapaaehtosta
Silti pyörin tuskas ja kirjotan vuodest toiseen samaa eeposta
En tiedä oikein itekkään, halusinko että tästä viikosta tulis tällänen. En mä ainakaan ollut odottanut sitä enkä valmistautunut siihen etukäteen. Musta tuntuu vaan niin oudolta, ettei meinaa löytyä sanoja. Ei mun elämän pitänyt näin mennä. Ei tässä siis mitään hengenhätää ole, mut mulle tää on vaan tosi iso juttu. Toisaalta oon aina toivonut sitä, mut en kuitenkaan uskonut tän(kään) toiveen koskaan toteutuvan ja varsinkaan näin nopeella aikataululla.

Mä oon nyt yön yli sulatellut tätä asiaa ja tullut siihen tulokseen, etten mä ole enää sama ihminen ku esimerkiks näissä torstaina otetuissa kuvissa. Ulkosesti mikään ei oo muuttunut, mut sisältä mua ei enää oo. Oon uus ihminen, sellanen jokska mun ei pitänyt koskaan muuttua. Tai mä halusin sitä pitkään, mut en uskonut ikinä että niin käy. Outoa ja odottamatonta, en osaa mitään muuta sanoa. Kaikki on tapahtunut niin äkkiä.

Jos mä oon oikee
miksei peili heijasta mua enää
Jos oon oikee
miksen muista omaa nimeänikään
Kai mä hengitän
Tuntuu niin oudolta kirjottaa tänne blogiin tälläsiä asioita. Vaikka suurimmalle osalle ihmisistä maapallolla tää on ihan arkipäivää, muttei mulle. Musta tuntuu kuitenkin enemmän normaalilta ihmiseltä ku vuosiin. Ehkä mä oon vihdoin tullut siihen pisteeseen, että voin jatkaa elämää. Ja jos tässä nyt tapahtuu se mitä eniten toivon/pelkään, niin siinä vaiheessa mun on pakko jatkaa elämää ihan uudella tavalla.

Voin vaan kuvitella miten turhauttavaa tällästä tekstiä on lukea, mut tää helpottaa mua niin paljon kun saa kirjottaa. Koen, ettei nää asiat oikeilla sanoilla kuulu tänne blogiin, mut näin mä voin asiasta kirjottaa. Jokaiselle jää varmasti tästä tekstistä paljon kysymyksiä ja kysymysmerkkejä, mut toivottavasti ymmärrätte, etten halua kaikkea kirjottaa tänne kuitenkaan. Silti haluun vähän avata mun elämää, koska koen sen tärkeeks osaks tätä blogia.

Mitä jos et ajattelekaan
Yhtään koko asiaa
Kuten sanottu, mulle tää juttu on ihan valtava. En pysty edes käsittämään tätä. Vaikka mä olin vielä reilu viikko sitten tuomitsemassa kaiken tän, niin nyt mä en tajua mitä mä ajattelinkaan sillon. En kyllä tiedä mitä ajattelen nytkään, mutta ainakin oon onnellinen. Tai en mä tiedä onko onnellinen oikea sana kuvaamaan mun oloa, mut tässä päivän aikana (alotin kirjottamaan tätä postausta aamulla ja jatkan nyt iltapäivällä) on ajatukset vielä selkeentynyt enemmän. Kyllä mä luulen, että tää oli lopulta vaan hyvä juttu.

Eräs ihana ihminen käski mua eilen keksimään asian joka sais mut onnelliseks. Ja mä luulen, että tässä se nyt olis. Tää on se, mitä mun elämästä on puuttunut. Ja vaikka tää pelottaakin, mä luulen että lopulta mä oon vaan onnellisempi ku ikinä.

Ihan kohta muut jo huolestuu meistä,
heitä kohtaan tää ei olisi reiluu.
Jotkut haaveet ei vaan voi toteutuu,
siis jäitä hattuun.
Nyt seis, ennen kuin sattuu.
Musta on erittäin outoa kirjottaa tänne tälläsiä asioita, vaikka ette tiedäkkään kunnolla mistä puhun. Tää teksti jääköön muistuttamaan mua tästä hetkestä ja näistä ajatuksista. Saa nähdä mitä jatkossa tapahtuu vai tapahtuuko yhtikäs mitään? Toki toivon, ettei tää jäis nyt ihan tähänkään. Haluaisin, että tää ei olis ohi. Enkä mä oikeestaan uskokkaan että tää olis ohi yhdessä yössä, kyllä tää jatkuu. Mut se on asia erikseen, kuinka kauan...

Kiitos teille kärsivällisyydestä, jotka jaksoitte lukea tän postauksen. Ennen kaikkee haluun toivottaa kaikille ihanaa ystävänpäivää! ♥

lauantai 13. helmikuuta 2016

Q&A osa 2. videolla!

Tässä tulee loput vastaukset teiän kysymyksiin videolla! Ja sen ekan osan voi käydä kattomassa täältä (klik)! Te olitte laittanu tosi kivoja kysymyksiä, ja luonnollisesti niihin oli siis myös kiva vastata! Muistutan vielä niitä jotka ei jaksa kattoa näitä videoita, että vastaukset on tulossa myös tekstiversiona pian! Toivottavasti tykkäätte tästä videosta, vaikka unohdin alusta musiikin ja alkukuva vaan seisoo paikallaan :'D Mut laitan sen sen piikkiin, että editoin tän videon suoraan herättyäni... Ehkä se ei kuitenkaan maailmaa kaada.