lauantai 24. joulukuuta 2016

Glitterin joulukalenteri / luukut 19-24

Nyt saatte heti edellisen luukkupostauksen perään ne kuusi viimeistä luukkua tästä Glitterin kauneusjoulukalenterista. Tähän mennessä ei oo ollut mikään suuri menestys tää kalenteri sisällöltään, mut luulis loppua kohden paranevan? Eiks kivoimmat yllätykset oo viimesinä?
19. Hopeinen glitter minikynsilakka
Taas kynsilakka. Värinsä puolesta kivoin tähän mennessä, koska hopeinen glitter ei oo liian tumma. Mut luulen, että laadultaan tää ei oo mitään huippua. Yleensä tämmösissä glitterlakoissa noi itse glitterit jää purkin pohjalle, ja kynnelle tulee vaan kirkasta lakkaa... Mut koska tätä tuskin tarviin kun en kynslakkaa käytä, niin NO
20. Punainen rusetti
Ulkonäöltään tää on jo valmiiks vinksahtanut, koska toinen puoli harottaa tolleen... Mulla on jo yks punanen rusetti, jota voi käyttää hiuksissa tai rintaneulana, ja sille on löytyny käyttöä ehkä yhden kerran, joten en olis tarvinnu toista vastaavaa lisäks. Mutta ihan kiva niille, jotka haluu tän vaikka jouluaattona laittaa hiuksiin. NO
21. Avaimenperä-huulikiilto
Kolmas tämmönen jo tästä kalenterista. Samat sanat ku ennenki, turhake. NO
22. Ruusukultainen luomiväri
Myös kolmas luomiväri tähän mennessä. Mut tää on kivoin väriltään, pääsee varmasti käyttöön sillä edellytyksellä millä edellisetkin. YES
23. Punainen minikynsilakka
Oikeesti... 4 kynsilakkaa. Ja yhdelläkään en tee yhtään mitään. Ihan kiva jouluinen väri sentään, että varmasti pääsee käyttöön niillä, jotka kynsilakkaa käyttää. NO
24. Kynsitimantti-kiekko
Jouluaaton luukusta, itse loppuhuipennuksesta, paljastui vähän kynsikoristeita. Vielä muutama vuos sitten olisin ollut innoissani tästä, mut nyt en suuremmin hypi riemusta. Nää on myös vähän liian pieniä käytettäväks askartelussakaan. NO
Kuuden viimesen luukun sisällöstä jälleen vain 1 juttu oli kiva. Ei siis todellakaan ollut mitään extrakivaa yllätystä näissä vikoissa luukuissa. Lähinnä vaan alko ärsyttämään, kun näistä 4 oli jo tullut aikasemmissa luukuissa erivärisinä.
Tässä vielä kaikki yllätykset, joita tästä Glitterin kauneus-aiheisesta joulukalenterista paljastui!
Lopputuloksena 24 luukun yllätyksistä, vain 7 oli edes jollain tapaa kivoja tai hyödyllisiä. Ei edes yks kolmasosa. Ja se on aika surkee saavutus. Oon pettynyt tähän kalenteriin aikalailla, koska kuitenki 30€ on aika paljon, jos sillä saa vaan tämmöstä turhuutta? En tietenkään olettanut, et 24 luukun jutuista kaikki olis kivoja, tottakai sinne mahtuu jotain tarpeettomiakin. Kaupathan olis konkurssissa, jos joka luukussa olis jotain huipputuotteita. Itsestäänselvää, et joihinkin pitää laittaa jotain halpaa, turhaa ja yksinkertasta, et ne pystyy pitää kalenterin hinnan jotenkin siedettävänä.

Mut tässä kalenterissa ei oikein mikään juttu ollu semmonen, mikä olis erityisesti ollut mieleen tai ilahduttanut. Ehkä eniten ne minikokoset kuminauhaponnarit, mut saa nähä millanen laatu niissä on, napsahtaako ne poikki samantien, vai kestääkö ne käyttöä? Ja jos tosiaan ne oli se kivoin juttu tässä kalenterissa, niin niille tuli kyllä melko kallis hinta.

Aika surkee tää kokonaisuus kuitenkin, mut suurin plussa täs kalenterissa on ehdottomasti sen nätti pakkaus! Mut moni kakku päältä kaunis...

Nyt viedään jouluaaton viimestä tuntia, kello on jo yli 11 illalla. Oon ollut menossa koko päivän, ja illan halusin ottaa vähä rennommin, joten tää (ja edellinen) postaus tulee vasta nyt ihan illalla. Toivottavasti teillä on ollut kiva jouluaatto! Vielä ehtii toivottaa hyvää joulua, koska 40 minuutissa ehtii tapahtua vielä paljon, ellei oo jo nukkumassa!
HYVÄÄ JOULUA! ♥

Oliko teillä jollain tätä samaa joulukalenteria? Mitä te tykkäsitte siitä? 
Tai jos ei ollut itellä, niin miltä tää sisältö näytti postausten perusteella?

Glitterin joulukalenteri / luukut 13-18

Toisiks viimeistä luukkupostausta viedään, nimittäin tässä tulee luukut 13-18! Jos ootte lukenut edellisiä luukkupostauksia, niin tiedättekin, etten oo ollut tähän kalenteriin erityisen ihastunut, enkä oo kovin vakuuttunut, että tää olis hintansa arvoinen.

Mut mennään kattomaan seuraavat luukut, niin tiedetään enemmän!
13. Hopeaglitter hiusdonitsi
Eiks se 3. luukusta tullut musta möykky olis jo riittänyt? Pitääkö näitä hirvityksiä olla kaks yhdessä kalenterissa... Sanomattakin varmaan selvää, että NO
14. Musta nauha helmillä
En oo ihan varma mikä tää on olevinaan, mutta veikkaisin jotain rannekorua. Rusetin saa auki ja tätä voi säätää siten omaan ranteeseen sopivaks. Sinänsä kai ihan ok, mut ei oikein mua sytytä. Ehkä tälle löytyy enemmän käyttöä vaikka kirjanmerkkinä. Ainiin paitsi en lue kirjojakaan. NO
15. Taskupeili
Tää oli pudonnut omasta luukustaan kalenterin yläreunasta ja valahtanut kalenterin alaosaan, joten oli pieni työ saada se sieltä ulos repimättä kalenteria. Kyseessä siis pieni peili, jonka takaosa on musta, ja etupuolella valkoinen kehys. Tässä ei oo mitään kantta tai suojaa, ihan vaan tämmönen. Ei mikään hääppöinen kapistus, mut kaipa tätä voi laukussa raahata, jos joskus tarvii peiliä. Silti sanon, että NO
16. Avaimenperä-huulikiilto
Tämmönenkin tuli jo luukusta 6., joten luulis ettei kahta tarvii laittaa yhteen kalenteriin. Onneks sentään eri sävyssä, vaikka muistuttaakin erittäin paljon sitä edellistä. Mutta kuten sekin, niin tämäkin on täysin tarpeeton mulle. NO
17. Helmillä koristeltu ponnari
Mietin vaan, että mikähän tän idea on? Se, että laitat hiukset tällä ponnarille, ja sitte noi helmet irtoilee tai hiukset jää sinne väliin? Ja vaikka ton saiskin nätisti laitettua niin, että helmet on ylöspäin, niin on se silti vähän koomisen näkönen. En ainakaan ite käyttäis. NO
18. Tummanharmaa luomiväri
Tää on tätä suurta luovuutta joulukalenterin sisällössä, kun sama tuote tulee erivärisenä useaan otteeseen. 9. luukussa siis oli jo vaalea luomiväri, tässä samanlainen mutta vaan tummanharmaana. Samat sanat tälle, että jos laadultaan on jotenkin käyttökelpoinen, niin pääsee käyttöön vaikka johonkin juhlallisempaan meikkiin tms. YES
Luukkujen 13-18 kanssa mentiinkin sitten takapakkia onnistumisten kanssa, nimittäin vain 1 kiva juttu. Parempi sekin toisaalta, kuin 0. Mut tämmöstä se on, eipä näistä yllätyksistä koskaan tiedä.

Tää postaus tulee vasta nyt jouluaattona, koska en oo vaan ehtinyt olevinaan edes Bloggeria avaamaan. Ja koska nyt on tosiaan jouluaatto, ja joulukalenterit yleensä loppuu tänään, niin julkasen heti perään sen viimesen osan, jossa on luukut 19-24. Oon kirjottanu näitä postauksia vähän etukäteen, mut siitäki huolimatta en oo ehtiny aikataulussa julkasemaan... Mutta heti perään tulee seuraava luukkupostaus, joten en kirjottele tähän enempää!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Glitterin joulukalenteri / luukut 7-12

Nyt ollaan päästy jo puoleen väliin joulukalenterissa, ja tässä postauksessa esittelen teille, mitä paljastui luukuista 7-12! Edelleen sama systeemi, että laitan loppuun vielä YES tai NO, riippuen onko kyseiselle jutulle mitään käyttöä tai oliko se edes mieluinen.
7. Pussillinen kumilankaponnareita
Tää on tähän mennessä paras ja mieluisin yllätys tästä joulukalenterista. Käytän näitä mini-ponnareita leteissä, koska ne on kaikista kätevimpiä ja huomaamattomimpia. Ei kestävimpiä, koska huonolaatusimmat näistä katkee jo ennenku saa sen ponnarin edes siihen hiusten ympärille venytettyä, mut parhaimmat kestää muutamiakin käyttökertoja! Saa nähdä minkä laatusia nää on, mut tälleen alustavasti: YES
8. Hopeiset mini-hainhampaat
En mee takuuseen, että nää on edes hainhammas-pinnejä, mut kuitenkin näitä tämmösiä nipsuttimia. Multa löytyy jostain kaapista muutama tämmönen, mitä oon käyttäny aikoinani ku vaikka kiharsin hiuksia ni sai niitä valmiita osioita nostettua ylös. Mut enää en tee sitäkään, joten nää jää täysin käyttämättä. NO
9. Vaalea luomiväri
Mulla ei oo kokemusta Glitterin meikeistä, joten en osaa sanoa tästä mitään. Mut sikäli tää on ihan peruslaatua (koska enempää en edes tältä odota), niin pääsee ainakin sillointällöin käyttöön. YES
10. Pienet puhelinlankaponnarit
Käytin joskus näitä pieniä versioita, mut nykyään lähinnä niitä isompia. Kuitenki tää on ihan mieluisa yllätys, koska nää pääsee todennäkösesti käyttöön. YES
11. Musta minikynsilakka
Kuten jo 2. luukusta tulleesta sinisestä kynsilakasta sanoin, niin en käytä enää kynslakkoja ollenkaan. Ja jos se sininenkin oli liian tumma sävy mulle, niin musta on vielä pahempi. Mulla on ehkä yks musta kynslakka olemassa, ja käytin sitä tyyliin 6 vuotta sitten viimeks, ja sillonkin vaan jos maalailin jotain kuvioita kynsiin, niin tein mustalla ääriviivat. NO
12. Kynsilakanpoistolaput
Olettaisin ainakin, että nää on niitä lappuja, millä voi pyyhkiä kynslakan pois. Kuten on varmaan jo tullut ilmi, jos en käytä kynslakkaakaan, en tarvii myöskään kynslakanpoistoainettakaan. Plussaa kuitenkin söpöstä purkista. NO
Vaikka näistäkin luukuista paljastu turhakkeita, niin edistystä sinänsä, että 1-6 luukkujen sisällöistä vaan 2 juttua oli kivoja, näistä 7-12 luukkujen sisällöistä jo 3 tulee käyttöön.

Kun ollaan jo puolvälissä tätä joulukalenterin avaamista, niin 12 tuotteesta 5 kivaa juttua ei oo kyllä huimasti. Mut edelleen sanon, että 12 luukkua myös jäljellä, joten toivoa on! Vaikka tää postaus tuleekin vähän jäljessä, onhan nyt jo 18. päivä, ja seuraava luukkupostaus olis jo tulossa, mut julkaisen tän alta pois niin seuraavakin sitten saa joskus vuoronsa! Mun kone on nyt majaillut äitin luona, ja ite oon suurimman osan ajasta omassa kodissa, joten tää postaustahti on vähän mitä on kun en pääse koneelle. Tiedän että puhelimellakin pystyy postauksia julkasemaan, en oo vaan koskaan tykännyt kirjottaa puhelimella blogia... Mutta tässä tämä postaus, seuraavan saisitte muuten jo vaikka huomenna, mut oon taas tänään lähdössä omaan kotiin, ja tuun koneen ääreen vasta lähempänä jouluaattoa...

lauantai 10. joulukuuta 2016

Pikavisiitti Tukholmaan

 Siitä on nyt 2 viikkoa, kun mä lähdin kohti Helsinkiä ja satamaa, mutta ennenkaikkea kohti Tukholmaa. Varasin tän matkan lokakuun lopussa, joten olin kerenny jo odottelemaankin kovasti lähtöä! Olin miettiny lentämisen ja laivan välillä, mut päädyin laivaan, vaikka se onkin hitaampi. Mut siinä säästää monessa muussa asiassa, kuten yksinkertasimmillaan rahassa, mut myös matkustamisessa satamasta pois, sillä lentokentältä keskustaan on hitaampaa, vaikeempaa ja kalliimpaa tulla, kuin satamasta.

Mua kuitenki jännitti tosi paljon laivalla matkustaminen, koska tein sen ekaa kertaa elämässäni ihan yksin! Oon ollu kymmeniä, ellen jopa sata kertaa laivalla, mut en ikinä yksin. Siks tää oli jännää, mut onneks nyt kuitenki on aikasempaa kokemusta laivalla matkustamisesta jonkun kanssa, etten menny samalla myös ekaa kertaa laivalle.
 Mulla oli menomatkalla vaan joku pikkuhytti, koska ajattelin että en mä siellä kuitenkaan oo edes paljon ja siel on tarkotus vaan nukkua. Se oli harvinaisen väärin ajateltu. Laiva lähti 17:30, ja mun tullessa hyttiin noin viideltä, niin siellä hyttinaapurit oli jo täydessä kännissä. Ihan jäätävä meteli, huutaminen, nauru ja oma epävireinen karaoke siellä hytissään. Laiva ei ollu edes lähteny vielä, ja niillä meni jo tosi lujaa. Elättelin toiveita, et ku laiva lähtee ni ne häipyis jonnekkin baariin meukkaamaan. Niin ei käyny. Ne jatko sitä mölyämistä ihan koko ajan, ja kaikki se meteli kuulu mun hyttiin. Yritin mennä nukkumaan jo tosi ajoissa, mut en saanu unta. Tungin kuulokkeet niin syvälle korviin ku pystyin, josko ne vaimentais sitä ääntä. Ei ollu siis mitään musiikkia, koska keskellä merta ei oikein oo kenttää, jolla kuuntelis Spotifyita. En poistunu hytistä kertaakaan ulos sen jälkeen, kun sinne ekan kerrana astuin, Olin siellä siis yksin koko illan, mut ei huvittanu mennä minnekkään ku ne mölyapinat riehu siin käytävällä.

Ne jotka seuraa mua Snapchatissa, sai semmosen snäppitulvan sunnuntaiaamuna, ettei oo mun snäppihistoriassa nähty moista. Nukuin sinä yönä yhteensä ehkä tunnin, ja senkin vaan pätkissä. Joskus kolmen jälkeen luovutin nukkumisen kanssa, ja avauduin mun ärsytyksestä snäppiin. Seiskalta olikin jo aamupala, jonka olin varannu etukäteen Buffetiin. Sillon siis poistuin ekaa kertaa hytistä ulos. Se oli menomatkan paras osa, koska buffet-aamupala on vaan niin hyvää. Olin tosi ärsyyntynyt kylläkin, koska oon sitä aina ellen nuku kunnolla. Ennenku laiva tuli satamaan, kävin vielä Taxfreessä ostamassa vähän tuliaisia Ruotsiin.

Ja sit alko kiehumaan. Ja boikotti Viking Lineä kohtaan lähti vireille. Mulla oli siis stressinaiheena mun SL-kortti, jota käytin viimeks toukokuussa kun lähdin Suomeen hostperheen luota. Mulla ei ollu pienintäkään muistikuvaa kuinka paljon sillä kortilla on ladattuna reskassaa, eli rahaa jota voi käyttää matkustamiseen kaikilla julkisilla Tukholmassa. Sitä voi siis ladata SL:n automaateissa, joita on siellä täällä ympäri Tukholmaa, muttei missään oo listaa/karttaa, että missä ne tarkalleen ottaen sijaitsee. Lisäks myös SL-pisteillä voi ladata sitä, sekä ostaa uusia kortteja. Pressbyråneilla ja 7eleveneillä (kioskeja) pystyy suurimmalla osalla myös lataamaan näitä kortteja.

Mutta kun laiva tulee satamaan, niin mun pitäis samantien lähteä Saltsjöbadeniin, ei oo aikaa ihmetellä missä voin lataa mun SL-kortin. Noh, kerron teille miten hienosti Viikkari tämän asian hoiti.
 Oon aina tykänny enemmän Silja Linen laivoista, ja nytkin ensin katoin niitten matkoja, mut päädyin valitettavasti Viikkariin, koska niitten satama sijaitsee lähempänä Slussenia, josta pääsee hostperheen luo ja nopeasti kaikkialle muuallekkin Tukholmaan. Viking Linen nettisivuilla kerrotaan, että Helsinki-Tukholma väliä risteilevillä laivoilla (Mariella ja Gabriella) myydään Tukholman paikallisliikenteen lippuja. Tarkalleen siellä sanotaan näin:
"Paikallisliikenteen lippuja myydään laivan informaatiopisteessä."
Eli suomeks sanottuna ymmärsin, että laivan infossa myydään paikallisliikenteen lippuja. Mutta kun tossa ei sanota että mitä lippuja tarkalleenottaen siellä myydään, oletin että kaikkia. Ei ois pitäny olettaa. Ja Viikkarin ois pitäny ilmottaa se.

Menin nimittäin sillon sunnuntaiaamuna, ennen satamaan saapumista infopisteeseen kysymään, että "hei, myyttekö te täällä niitä SL:n lippuja?". Sain myöntävän vastauksen, ja ehdin jo innostua. "Eli voi lataa myös reskassaa tähän kortille?". Ensin tää mies ei edes ymmärtänyt sanaa "reskassa", vaan jouduin sen toistamaan. Ja siinä vaiheessa jo tajusin, että tuskinpa pystyy, jos herra ei kyseistä sanaa oo edes kuullut aikasemmin. No selitin siinä vielä suomeks, mikä tää reskassa on, ja vastaus oli sitä luokkaa että "Ei meillä semmosia myydä, ainoostaan kertalippuja ja 24h-lippuja." Vaan kertalippuja ja 24h-lippuja?? Suurin osa ihmisistä käyttää Tukholmassa reskassaa tai sit muita periodbiljettejä, ja tää onneton Viikkari ei myy niitä edes?

En vielä menettänyt täysin toivoani, koska muistin lukeneeni sieltä samaisilta nettisivuilta, että Tukholman satamassa on Viikkarin matkailutoimisto. Siitä kirjotettiin näin:
"Matkailutoimisto Viking Linen Tukholman-terminaalissa
Saat turistineuvojilta tietoa mm. eri nähtävyyksistä, ja he jakavat myös esitteitä ja karttoja. Lisäksi voit ostaa heiltä paikallisliikenteen lippuja, pääsylippuja eri kohteisiin ja kätevän Stockholm Passin.
Avoinna: 1.9.–31.5. pe–su klo 9.30–11.30 ja 1.6.–30.8. joka päivä klo 9.30–11.30. Heinäkuussa 1.–31.7. myös klo 6.30–7.30. Toimisto sijaitsee terminaalin pääsisäänkäynnin yhteydessä 1. kerroksessa. Siellä voi maksaa käteisellä (Ruotsin kruunuilla ja euroilla) sekä useimmilla maksukorteilla (ei kuitenkaan American Expressillä tai Diners Clubilla)."
Tästä ymmärsin, että Tukholman Viikkarin terminaalissa on matkailutoimisto, josta voi ostaa paikallisliikenteen lippuja. Olin jopa varmistanut, että kyseinen pulju on auki tähänkin aikaan vuodesta, eli syyskuun alusta toukokuun loppuun (talvikausi) se on sunnuntaisin auki 9:30-11:30, mikä pitäis olla mulle riittävä, kun laiva saapuu satamaan 10:00. Sijaintikin oli tiedossa, koska eihän sitä voi olla huomaamatta, jos se on pääsisäänkäynnin yhteydessä ykköskerroksessa? Turha luulo tämäkin.

No siinä infopisteellä kysyin sitte vielä samaiselta nuorelta mieheltä, että "No entäs se sataman matkailutoimisto, voiko siellä ladata reskassaa?". Vähän päätään pudistellen hän vastas, että "En oikein usko." Tiiätte semmosen vittuuntuneena väkisin väännetyn hymyn? Sellasen väänsin mun naamalle ja kiitin ennenku lähdin hyttiin. Vielä viimenen oljenkorsi oli käytössä, mut sen olemassaolo selviäis vasta siellä satamassa. Nimittäin olin lukenu, että siellä satamarakennuksen ulkopuolella, jossain ulko-ovien läheisyydessä olis SL:n automaatti, jossa pystyy lataamaan reskassaa. Siinä vaiheessa vaan hengittelin syvään ja toivoin, että tää asia ratkeaa jotenkin.
 Laivan saapuessa satamaan, olin ensimmäisten joukossa siinä odottamassa, että ovet aukeaa. Ryntäsin heti etsimään sitä hiton automaattia sieltä jostain terminaalin ulkopuolelta. Pieni epätoivo iski siinä vaiheessa, kun sitä ei näkynyt yhtään missään. Ajattelin, et ehkä se on siirretty sisälle? Menin siitä pääsisäänkäynnistä sisään, ja kävelin sen aulan päätyyn asti, muttei SL:n automaatin automaattia yhtään missään. Ei muuten näkynyt sitä matkatoimistoakaan, vaikka sen piti siellä olla. Kysyin yhdeltä naiseltakin, joka istu siinä, että tietäiskö hän siitä automaatin sijainnista. Ei tienny, mut suositteli menemään kysymään sieltä lippuluukuilta.

Menin sinne ainoalle luukulle, joka oli auki. Siellä istu nuori mies, jolta kysyin ruotsiks, että "onko teillä täällä jossain se SL:n automaatti?". Ei kuulemma ole, mutta voin kävellä Slussenille lataamaan kortin, siellä on niitä automaatteja useampikin. "Oisko jossain lähempänä mahdollista ladata ku oon menossa ihan päinvastaseen suuntaan tästä?". Sit hän pyytää mua odottamaan hetken, ja tulostaa jonkun paperin. Se lentää roskiin, mut sit seuraava paperi, jonka se tulostaa, muistuttaa mun silmään karttaa. Mies alkaa selittämään, että 7eleveneillä voi ladata kortteja, ja siihen Google Mapsin karttaan oli merkattu kaikki Södermalmilla sijaitsevat 7eleven-kioskit. Sit se alkaa opastamaan, että "kävelet vaan tosta tonne ja sit tonne ja sit ootki jo siellä." Otan sen kartan ja kiitän häntäkin, ja lähen ulos.

Vielä terminaalin piha-alueen puolella päätin, että en lähe sinne Södermalmille ettimään sitä kioskia, koska siihen menee aikaa ku kävelen ensin sinne ja sit pitää kävellä takas terminaalille. Nopeempaa on kävellä vaan sinne Slussenille 1,5km ja sieltä sentään pääsee suoraan Saltsjöbadeniin, ilman et tarvii kävellä enää minnekkään takaspäin. Tietenki tässä vaiheessa suurin ihmismassa oli jo vyörynyt ulos laivasta, ja tää kävelytie välillä satama-Slussen, oli ihan täynnä ihmisiä. Koska molemmin puolin on kaiteet, siinä ei hirveesti pääse ohittamaankaan. Siellä vyöryn niitten satojen ihmisten ympäröimänä etanavauhtia Slussenille, ja ku vihdoin ja viimein oon siellä, ni pääsen siihe saakelin automaatille lataamaan kortin. Ja se ois voinu hoitua myös laivan infossa, tai siellä sataman matkailutoimistossa, tai edes viimeistään siellä terminaalin ulkopuolella sijaitsevalla automaatilla. Kaiken huipuks mun kortilla olikin sen verran reskassaa, et olisin kyllä päässyt Saltikseen asti ja takasinki, joten perjaatteessa kaikki tää säätö oli täysin turhaa, mut en voinu tietää, et siel oliki niin paljon rahaa...
Vaikka mua vitutti niin paljon kaikki toi säätäminen sen matkakortin kanssa, nii silti olin onnellinen, että oon ylipäätään Tukholmassa. Ja siinä vaiheessa, ku istahdin viimein vanhaan tuttuun Saltsjöbanaan mun vakiopaikalle, niin se stressi unohtu. Tuntu että oon matkalla kotiin. Pieni jännitys alko kasvamaan, ku hyppäsin ulos Saltsjöbanasta ja kävelin kohti hostperheen taloa. Pihalla odotti riiviökoira, joka tunnisti mut jo tien toiselta puolelta asti! Tervehdittiin portilla sen kanssa, ja kävelin pihan läpi ovelle, jossa ensin koputin, mut sitten avasin vaan oven ite astuen eteiseen. Oli ihan superjännää, kun ne lapset ei tienneet yhtään, että mä oon tulossa! Se oli niille siis täys yllätys, koska oltiin hostäidin kanssa niin sovittu. Kaksoset oli ihan aluks vähän ujoja, tai ehkä jopa hämmentyneitä ku ne näki mut. Oikeestaan myös tytöt näytti siltä ku oisivat nähneet kummituksen. Tytöt tuli heti halaamaan, ja pojat melkein heti perään. Hostäitiä halasin ihan ensin, ja se toivotti mut tervetulleeks takaisin. Hostisä tuli yläkerrasta halaamaan ja sanoi että kiva nähdä.

Pojat esitteli niitten laulavia ja tanssivia joulupukki-leluja, jotka näin kyllä jo viime joulunakin, mut ehkä ne ei muistanu että oon nähnyt ne jo. Hostisä kyseli miten matka meni ja hostäiti kyseli muuten kuulumisia samalla kun lämmitti glögiä. Sitte mentiin isompaan olohuoneeseen fikalle, ja juteltiin kaikesta. Hostisän piti kylläkin lähteä siitä johonkin vanhojen suksien ja luistimien kierräyspäivään koululle, missä lapsille pieneks jääneet varusteet pysty myymään ja ostamaan tilalle jollekkin toiselle pieneks jääneet. Lapset lähti yläkertaan tekemään yllätystä mulle, ja sieltä ne yks kerrallaan tuli tuomaan mulle piirrustuksia, paperista taiteltuja rasioita, kissanleluja mitkä ne oli tehny paperista ja kaikenlaista mitä ne siinä askarteli. Se oli niin sulosta. Sillä aikaa juteltiin hostäidin kanssa Islasta ja niitten koirasta Ellasta, ku ne on samanrotuisia siis. Sit päätettiin tehdä lettuja lounaaks. Hassua kun aikasemmin jos ne puhu että tehdään "pannkakor", niin mietin pannukakkua, koska noh se vaan kuulostaa enemmän pannukakulta kuin letulta. Mut ruotsalaiset sanoo lettuja pannkakor, ja ihan se meiän pannukakku mikä tehdään uunissa, on ugnspannkaka. Nyt se vaan tuli automaattisesti että "tehdään lettuja!".

Tytöt oli aika paljon keskenään, et mua harmitti ku en niin paljon ehtinyt olemaan niitten kanssa. Mut S oli ihan ennallaan, siinä lettujen tekoa alottaessa se tuli pyytämään mua leikkimään sen kanssa. Eka vähän vastustelin, koska halusin olla kaikkien kanssa, ku kerran tulin käymään siellä. Mut se oli niin hellyyttävä, joten lähin sen kanssa yläkertaan, kun muut jäi alas. Ei me varsinaisesti mitään leikitty, mut autoin sitä kirjottamaan pari lausetta luettelemalla niitä kirjaimia, ja sitte vähän järjesteltiin hänen pyynnöstä sen ja L:n huonetta. Sillon mun lähtiessä toukokuussa takas Suomeen, itkin siinä hyvästellessä portilla, ni nyt meinas tulla itku, kun S sano että "mä muistan ku sä itkit niin paljon kun sä lähdit". Ja vastasin sille, että "ja mä muistan miten sä sanoit, ettei mun tarvii olla surullinen." Sitte L tuli sinne myös ja luin sen kirjottamaa tarinaa vihkosta. 5-vuotiaan harakanvarpaita, jokaisessa sanassa joku kirjotusvirhe ja sit pitäis jotenki ymmärtää mitä siinä lukee, ku se halus että luen sen ääneen. "Etkö sä muka osaa lukea? Siinä lukee näin!" Ja sit se korjaili koko ajan jos sanoin väärin, mut olin tosi yllättyny, miten taitavasti se on oppinu kirjottamaan puolessa vuodessa!! Toukokuussa se osas kirjottaa justjust oman nimensä, nyt jo kokonaisen loogisen tarinan! F tuli myös esittelmään sen ite ostamaa kirjaa, jossa oli sisällä 2000 jouluaiheista tarraa. Menin F:n huoneeseen ja se esitteli sen askartelemia juttuja, mut S tuli koko ajan siihen roikkumaan "Tuutsä jo Sini? Tuu jo! Tuutsä nyt? Entä nyt?"-tyylillä. Vastasin koko ajan että "kohta, odota hetki, ihan pian tuun".

Sitte syötiin lettuja, ja K oli tehny banaanivadelma-sosetta lettujen päälle. Pojat halus että istun ruokapöydässä niitten välissä. Ainoostaan hostisä puuttu joukosta, mut juteltiin kaikenlaista. Pojat kysy hostäidiltä, että "voidaanko me mennä Sinin kanssa naimisiin?". Saatiin hyvät naurut, mut jotenki tostakin huomas et ne tykkää musta edelleen tosi paljon, eikä ne oo mua unohtanu. L myös sano jossain vaiheessa, et "kaikki muut tytöt on ihan tyhmiä paitsi Sini". Mut koska tää sunnuntai sattu olemaan ensimmäinen adventtisunnuntai, niin näillä on tapana mennä lasten adventtikirkkoon sillon. Kirkko oli 16-17, ja ne pyys mua mukaan sinne, mut koska olin sopinu että nään Juliaa viiden jälkeen, ni oisin joutunu lähtemään sieltä kirkosta puolen tunnin jälkeen kesken pois, et oisin ehtiny junaan. Hostäiti sitten ehdotti, että voin jäädä koiran kanssa siks aikaa kotiin, ja lähtee sitte junalle ku pitää. Koska muuten oisin joutunu odottamaan ulkona junaa. Siinä kun ne teki lähtöä, niin S kysy multa, että "Tuutsä huomenna uudestaan?". Valitettavasti jouduin sanomaan, että en ihan huomenna vielä. Sitte L kysy "No entä ylihuomenna?". Siihen vastasin, että tuun mahdollisimman pian, mutten vielä ylihuomenna. Ne lähti kirkkoon, mä jäin koiran kanssa kotiin kahestaan. Kaikki oli ihan niinku ennenki. Musta tuntu, ku oisin vaa ollu pienen hetken poissa, tyyliin käyny kaupassa. Siinä alussa ennen ku juotiin glögiä, hostäiti kysy miltä tuntuu olla täällä taas, ja vastasin että "Tuntu ihan ku oisin tullu kotiin." Ja se vastas, että "Hyvä, niin sen pitääkin olla".
Luulin että laivalle lähtö maanantaina olis vaikeeta, mut vielä vaikeemmaks osottautu lähteminen tosta talosta. Oli ihan sydäntäsärkevää ajatella, että kohta mä taas lähen ja en tiiä koska pääsen takas. Jätin perheelle joulukortit ja -lahjat pöydälle yllätykseks odottamaan, kun en ehtinyt niitä antaa ennenku ne lähti. Halailin koiran kanssa ja kävin kurkkaamassa myös mun vanhaa huonetta. Pyykkihuoneessa pesukone oli pyörinyt loppuun, ja meinasin jo alkaa ripustamaan pyykkejä narulle vanhaan tapaan, mut ei ollu siihen kuitenkaan aikaa. Puin ulkovaatteet päälle, ja koira teki saman ku keväälläkin. Se nous puoleenväliin rappusia ja jäi pikkuikkunalle odottamaan. Sanoin sille heipat, ja painoin oven perässä kiinni. Vilkutin koiralle pihalta, kun se aina kattoo sieltä ikkunasta ku joku lähtee. Juna lähti 16:44. Junassa oli haikeeta, vaikka tiesin etten oo vielä kuitenkaan Suomeen lähössä. Slussenilla näin Julian ja mentiin tunnelbanalla keskustaan, jossa pyörittiin hetki kaupoissa. Käveltiin myös Gamla Staniin päin ihastellen jouluvaloja. Oli hauska nähdä Juliaa, vaikkei oltu puoleen vuoteen nähtykkään, niin juttu luisti ihan ku ennenkin!

Kesken Hemköpissä shoppailun mun piti kiirehtiä Central Stationille, jotta ehtisin junaan. Ehin siihen kyllä ihan hyvin lopulta, ja matka mun kummien luo alkoi. Se junamatka meni ihan supernopeesti, ja pian olinki perillä. Kello oli tässä vaiheessa vähän yli 8 illalla. Katottiin Sorjonen, vaikka olinki jo nähny sen jakson. Söin iltapalaa ja menin nukkumaan. Olinki todella väsyny, kiitos sen ihanan laivayön, ku en nukkunu juuri ollenkaan, ja sit vielä tämmönen pitkä ja tunteidentäyteinen päivä takana, ni nukahdin ku tukki. Aamulla kummitäti tuli koputtelemaan puol 10 ovelle, että nukunko mä vielä. Olin sillon vielä ihan täydessä unessa, mut onneks se herätti, etten nukkunu koko päivää! Söin aamupalaa ja sit lähettiin kummitädin kanssa Mall of Scandinaviaan shoppailemaan. Viis ensimmäistä tän postauksen kuvista (2½ kollaasia) onkin sieltä, koska siel on ihan tajuttoman upeet jouluvalot ja muutkin koristeet! Kaikki sieltä ostetut jutut löytyi Lagerhausista, mut niistä ette saa vielä kuvia. Lopuks käytiin vielä MAXissa syömässä, söin mun perusaterian siellä, eli lasten kananuggetit, ranskalaiset ja kinuskipehmiksen. Sit käytiin hakemassa mun matkalaukku kummitädin autosta, ja sanottiin heipat, koska mä lähdin juna-asemalle ja kummitäti kotiin.

Ku pääsin Tukholman keskustaan sillon maanantaina, mul oli jotain pari tuntia aikaa hengailla, ennenku piti lähteä kohti satamaa. Pyörinkin siellä lopulta vaan yksikseni, en käynyt ku muutamassa kaupassa, en ostanut niistä mitään. Kattelin vaan ympärilleni, muistelin mitä kaikkea missäkin kadunkulmassa on tapahtunut, nautin siitä positiivisesta tunnelmasta mitä siellä kaduilla on, ja ennenkaikkea olin vaan samaan aikaan niin tajuttoman onnellinen, mut myös tosi surullinen. Onni tuli siitä, että mä oon Tukholmassa. Oon kotona. Mul on hyvä olla siellä. Ja suru sekotti pakkaa, koska tiesin että muutaman tunnin päästä oon jo laivassa kohti Suomea.

Yritin miettiä loogisesti, mistä mun kannattaa kävellä ja mitä reittiä, että ehdin käymään mahdollisimman monessa paikassa ja näkemään kaiken mitä haluan. Siinä vaiheessa, kun piti alkaa hivuttautumaan kohti T-Centralenia, ni tein sen erittäin pitkän kaavan kautta ja niin hitaasti ku mahdollista. Tunnelbana-laiturillakin seistessä skippasin ihan tarkotuksella muutaman tunnelbanan, jotka pysähty siihen nenän eteen, mut halusin vaan vitkutella pois lähtemistä... Ku lopulta olin hypänny sataman pysäkillä ulos bussista, ni tuijotin vaan sitä laivaa mikä odottaa matkustajia kyytiin. "Onks pakko jos ei halua?"-kysymys päti tähän tilanteeseen täydellisesti. Onko oikeesti pakko lähteä takas Suomeen, jos ei halua? Sain itteni kuitenki ylipuhuttua, vedin viimeset hengenvedot ruotsalaista ilmaa, ja menin tekemään lähtöselvityksen, kävelin sitä tunnelikäytävää pitkin laivaan. Hyttiä piti hetken aikaa ettiä, mut tällä kertaa se oliki jotain ihan muuta ku odotin. Se näkyy tossa viimesessä kollaasissa. Menomatkan hytti oli semmonen perusmurju, missä oli yks kerrossänky ja sisustukseltaan aika kulunut ja vaatimaton. Mut tää paluumatkan hytti oliki melkein jotain luksusta, parisänky, tommonen lautalattian näkönen kokolattiamatto, tunnelmavalaistus, hieno vessa...! Mut en todellakaan valittanut, ja vaikka nyt olikin hienompi hytti, ni kävin illalla myös hytin ulkopuolella Taxfree-kaupassa, etten lukittautunu sinne koko illaks. Vaikkakin ennen laivan lähtöä kerkesin istumaan hetken sängyllä, ja itkuhan siinä tuli. Oisin vaan halunnut jäädä Ruotsiin... Ihaninta oli myös se, että siinä oli rauhallinen käytävä, hiljaset hyttinaapurit ja ennenkaikkea rauha nukkua. Tällä kertaa ei tarvinnu tunkea pyyhettä ovenrakoon vaimentamaan ääniä, eikä tunkea kuulokkeita niin syvälle korviin ku mahdollista, tuloksena noin tunti unta koko yönä. Nyt nukuin loistavasti koko yön. Tiistaiaamulle en ollu varannu aamupala-buffettia, joten kävin vaan kahvilassa syömässä sämpylän ja smoothien.

Helsnkiin saapuessa menin spåralla keskustaan, kiertelin kaupoissa ja ostinkin pari juttua. Bussi Lahteen lähti kuitenki vasta 12:00, ku laiva saapu satamaan 10:10, joten siin oli aikaa hengailla Helsingissä. Puolentoista tunnin bussimatka meni nopeesti, ja ennenku huomasinkaan ni Snapchatin kaupunkifiltterit oli vaihtunu Stockholmista Lahteen.

Tää postaus oli ihan tekstihirviö, niin paljon asiaa ja niin vähän kuvia väleissä. En käyttäny siellä ollenkaan kameraa, joten nää on kaikki puhelinkuvia. Halusin tulla tän kaiken jakamaan teille, koska mulla oli ihan TÄYDELLINEN matka Ruotsiin. Ainut mikä ois voinut tehdä siitä tätäkin paremman, niin se että oisin voinut olla kauemmin siellä (tai jopa jäädä pysyvästi...). Tää syksy on ollu tosi kamalaa aikaa mulle, oon ollu erittäin stressaantunut ja välillä miettinyt, että miten mä selviän tästä kaikesta... Tää kaks päivää Ruotissa (+2 laivapäivää) oli vaan täydellinen piristys, ja just se mitä tarvitsin, että jaksan edes jouluun asti. En vaan voi tarpeeks hehkuttaa sitä, miten onnelliseks Ruotsi saa mut. Rakastan olla siellä, niin käymässä ku asumassakin, ja se on vaan mun koti. Mun sydän kuuluu sinne. En oo missään muualla niin onnellinen kuin siellä. Vaikka toi Viking Linen sähläys ärsyttikin sillon sunnuntaina, ni se ei onnistunu pilaamaan mun matkaa. Mut tietävätpähän ainakin, että niillä on nyt yks asiakas vähemmän. Mä en niihin paatteihin astu enää, ellei oo pakko. Aion lähettää sinne vähän asiakaspalautetta, kunhan keksin että mihin osotteeseen. Ku terminaalipalveluiden palaute terminaalipäällikölle, laivan palveluiden palaute eri osotteeseen kuin maissa olevan palvelun palaute. Mut yhtä kaikki, tää palaute koskee jokaista niistä. Mut asia hoituu kyllä.

Jottei tästä kilometripostauksesta tulis kuitenkaan tätä pitempää, niin lopetan tähän. Tiivistettynä: oli ihana matka, ja haluan pian takasin. Edellisessä joulukalenterin luukkupostauksessa mainitsin, että olis luvassa kuulumispostausta, jossa on syvällisempääkin pohdintaa parista asiasta, mut en nyt edes päässyt sinne asti, kun tästä itse matkapostauksesta tulikin näin pitkä. Mut palataan niihin muihin kuulumisiin yms ens postauksessa!

perjantai 9. joulukuuta 2016

Glitterin joulukalenteri / luukut 1-6

 Mulla ei oo ollut vuosiin joulukalenteria. Viimesinkin taitaa olla ainaki 5 vuoden takaa, ja sekin oli ihan perus suklaakalenteri. Lapsena mulla saatto olla joku joulu useitakin kalentereita, mut ainoostaan kerran mulla on ollut "erikoisjoulukalenteri", siis jotain muuta kuin karkkia/suklaata. Olin varmaan 10-12-vuotias, ja se oli Legon Belville-joulukalenteri. Mut sen jälkeen ei ollu ollut eikä tullut uusia vastaavia mun joulun odotukseen.

Viime jouluna taisin jo vähän harkita tämmöstä "aikuisten joulukalenteria". Body Shopin kalenteri houkutteli ideana, mut karkotti hinnallaan. Jotenkin se sitten vaan jäi, ja vietin taas yhden joulukuun ilman kalenteria. Tänä jouluna, tai oikeestaan jo reilusti marraskuun alussa, kävin Glitterissä muuten vaan, ja näin näitä tän vuoden joulukalentereita. Näitä oli 3 erilaista, mut jotenkin ymmärsin vaikkei sillon missään mitään lukenutkaan, että yks oli lapsille, toinen korukalenteri ja kolmas kauneuskalenteri. Mä en juurikaan käytä enää koruja, ehkä johonkin hienoihin juhliin saatan jonkun hyvin yksinkertasen korun laittaa vaikka ranteeseen. Korvareiätkin on menny umpeen jo ajat sitten. Joten korukalenteri ei oo ehkä mun juttu, eikä myöskään lasten.

Aiheeltaan, sekä pakkaukseltaan, tää kauneuskalenteri houkutteli eniten. Tässä on ihan superkaunis pakkaus! Kauneuskalenterin aiheen perusteella päättelin, että sieltä saattais tulla jotain meikkejä tai hiuskoristeita, tai muita kauneusasusteita tai -tarvikkeita. Vaikka 24 luukkuun mahtuu varmasti myös yllätyksiä, joista en tykkää tai joita en tarvii, niin toivoin että sieltä muutama kivakin juttu tulis!
 Oon vähän myöhässä tän ekan luukkujen esittelypostauksen kanssa, koska tähän sisällytän luuku 1-6, ja nyt on jo 9. päivä... Mut en oo ollut samassa kaupungissa muutamaan päivään mun kannettavan kanssa, joten en oo postausta päässyt tekemään. Nyt on kuitenki aika näyttää näitten luukkujen sisällöt!

"Esittelyn" loppuun kirjotan YES tai NO, riippuen siitä tuleeks tää kyseinen juttu käyttöön tai tykkäsinkö siitä.
 1. Hopeiset peruspinnit.
Tämmösiä napsupinnejä oon käyttäny viimeks joskus ala-asteella varmaan? Sitten siirryin bobby pinneihin, jotka ei näy hiusten seasta niin paljon. Ja nykyään en käytä enää niitäkään, paitsi jossain juhlakampauksissa, missä niitä on pakko käyttää, et kampaus pysyy kasassa. NO
 2. Sähkönsininen minikynsilakka
Entisenä kynsilakkahamstraajana olisin innostunut tästä, mut nykyään en käytä enää myöskään kynsilakkaa, joten en tätä tarvii yhtään mihinkään. Oon viimeks käyttäny kynslakkaa tän kesän alussa, kun olin yhdissä ylppäreissä, mut sen jälkeen en kertaakaan. Ja siitäkin on aikaa melkein 7kk. Ja tää värikään ei erityisemmin oo nappivalinta mulle. NO
 3. Musta hiusdonitsi
Nää oli muotia joskus sillonku mä olin päiväkodissa, ja nykyään nää on ilmeisesti taas joku muoti-ilmiö. Henkilökohtanen mielipiteeni näistä on, että ihan hirveitä. Tämmönen liukaspintanen möykky, joka ei edes kiristy tarpeeks, ei pitäis mun hiuksia ollenkaan paikallaan tai kasassa. Täysin tarpeeton, koska en keksi tälle edes vaihtoehtosta käyttöä. NO
 4. Hopea hapsuavaimenperä
Onhan tää vähän yksinkertanen, mut multa puuttu sopivasti avaimenperä kotiavaimista, koska edellinen hajos, joten tää pääs käyttöön samantien. Ei mikään "oi tää on ihana!!"-juttu, mut tulee ainakin käyttöön. YES
 5. Mustat perusponnarit
En oo vuosikausiin käyttäny enää tämmösiä perusponnareita, vaan oon siirtyny puhelinlankaponnareihin. Ainoostaan leteissä käytän normiponnareita, mut nää on aivan liian paksuja siihen tarkotukseen. Sinänsä ei näis mitään vikaa oo, et voin varmasti käyttää näitä jos tulee tarve, mut mun kokemus tämmösistä on, et nää venyy nopeesti käyttökelvottomiks ja pahimmassa tapauksessa myös katkeaa. Mutta siihen asti menkööt. YES
 6. Avaimenperä-huulikiilto
Ideana tämmönen on varmasti hauska jollekkin, joka käyttää huulikiiltoja. On sitte aina mukana siellä missä avaimetkin. Mut mä en käytä huulikiiltoja ollenkaan, vaikka niitä muutama löytyykin jostain kaapinpohjalta edelleen. Tää on mulle siis täysturhake. NO
Ensimmäiset kuus luukkua ei erityisemmin vakuuttanut sisällöillään, ainakaan mua siis. Ainut oikeesti tarpeellinen näistä on toi hapsu-avaimenperä, mutta sekin vaan koska edellinen sattu hajoamaan. Turhin ja tarpeettomin on ehdottomasti toi musta möykky, koska en tee sillä kertakaikkiaan yhtään mitään. Toisaalta en tee myöskään pinneillä, kynsilakalla tai huulikiillolla, mut niitä voi käyttää kuitenkin, jos nyt joskus haluan taas esimerkiks alkaa käyttämään kynslakkaa.

Mutta kalenterissa on vielä 18 luukkua jäljellä, en menetä toivoani, etteikö sieltä jotain kivaa tulis vielä. En tiiä koska ehdin seuraavan luukkupostauksen julkasemaan, jos en oo ens viikolla koneen ääressä. Mutta tulee kumminkin heti kun mahdollista!

Vielä tästä itse kalenterista. Arvatenkin näitä myydään vain Glittereissä, en tiiä tosin myydäänkö enää. Hintaa tällä oli 29,99€ kun ostin, mut Black Fridayn tarjouksissa tätä sai 15€:lla. Harmitti kun ostin kalliimmalla hinnalla, kun vähän myöhemmin ois saanut puolet halvemmalla. Mut tää on nyt vaan ihan täysin kokeilumuotonen juttu, et kannattaako tämmöset "aikuisten joulukalenterit" ylipäätänsä vai ei. Mietin myös Essencen ja Baby Lipsin joulukalentereita, mut niistä tulee myös niin paljon kaikkea turhaa krääsää... Mulla olis yks kuulumispostaus mielessä, johon sisältyis vähän syvällisempää pohdintaa parista jutusta, mut siihen pitäis vielä jotkut kuvat kuvailla. Mutta palataan pian

lauantai 3. joulukuuta 2016

Blogitiimi - Christmas edition

 Joulukuun yhteispostauksessa päätettiin Blogitiimin kanssa vaihtaa lahjoja! Jenny arpoi jokaiselle parin, kelle sitten piti lähettää lahja. Mut se jolle sä lähetät lahjan, ei oo sama henkilö jolta sä saat lahjan. Tähän oli hyvin aikaa valmistautua ja miettiä lahjaa. Mulla oli "vähän" vaikeuksia sen lahjan keksimisessä, ja onneks sain mun kaverilta vähän apua, niin sain sen lahjan ajoissa postiin Kristalle.

Jo viikko sitten perjantaina mä sain mun paketin Jennalta. Ihmettelin, kun postiluukusta kolahti joku isompi kirje, vaikkei mulle yleensä edes tuu postia (paitsi laskuja...), ellen oo tilannu ebaysta jotain. Mut tajusin kyllä nopeesti, että mikä paketti sieltä tulikaan!
Kirjekuoresta paljastu Jennan tekemä kortti ja lila pussi. Päättelin sen olevan Glitterin yllätyspussi, ja oikeessa olin. Tää oli itseasiassa ensimmäinen kerta ikinä, kun avasin ite tollasen yllätyspussin! Kaverit on joskus ostanut/saanut sellasia, ja oon nähny niitten sisältöä, mut tää oli tosiaan eka kerta ku ite sain sellasen. Niistä ei ikinä tiedä mitä siellä on sisällä, mut sehän se tarkotuskin on, olla yllätys! Henkilökohtasesti oon aina vähän epäilly näitä yllätyspusseja, mut mennään kattomaan mitä sieltä sitten paljastui!
Pussissa oli Snoopy-korvakorut, Snoopy-ystävyysrannekorut ja Snoopy-ystävyyskaulakorut, jotka ei varsinaisesti ihan mun tyyliä kyllä enää 21-vuotiaana oo :D Sitten siellä oli tommonen höyhenjuttu, mietin eka että onks se choker vai hiuspanta, mut päädyin jälkimmäiseen. Viimenen koru pussissa oli rannekoru, jossa oli toisessa kerroksessa helmiä ja toisessa mustia "timantteja". Sen saa helposti ranteeseen ja pois, kun vaan venyttää sen auki tosta saumakohdasta.

Yllätyspussi ajoi asiansa, se kyllä yllätti. Ei ehkä kauheen positiivisesti, koska noi Snoopy-jutut on perjaatteessa tehty lapsille, taino voihan niitä toki aikuisetkin käyttää, mut mä jätän ehkä ite välistä. Ja sitten ku niitä Snoopy-koruja oli kolme, taino perjaatteessa tuplasti. Ja jos pussissa on 5 juttua, joista kolme on jo noita Snoopy-koruja, ni mietin että siinä vaiheessa ne Glitterin myyjät, jotka pakkaa noita pussukoita, vois kirjottaa siihen jotain "lapsille" tms. Mut ei se mitään, eihän noista yllätyspusseista koskaan tiedä!

Kiitos tästä paketista Jennalle, mun lähettämän lahjan voitte käydä kurkkaamassa Kristan blogista! Tässä vielä kaikkien Blogitiimiläisten blogit: