maanantai 30. marraskuuta 2015

#aupair osa 5 // uudestaan au pairiksi?

Hyvää marraskuun vikaa päivää! Tänää on vuorossa marraskuun päättymisen lisäks muutakin päättyvää, nimittäin mun #aupair -sarja... Tän #aupair -sarjan viimeinen osa käsittelee mun ajatuksia siitä, että lähtisinkö uudestaan au pairiksi!

Tää au pair -aika jo tähänkin mennessä nää ekat 4 kuukautta on ollu täyttä unelmaa. Ei kuitenkaan täydellisestä sellasta, vaan mukaan on mahtunut vastoinkäymisiäkin, mut se tekeekin siitä tasapainosempaa, ja vaihtelut kuuluu normaaliin elämään varsinkin lapsiperheessä. Au pairiks lähteminen on ollu mun unelma vuosia, mut en vieläkään meinaa uskoo, että mä todella oon täällä nyt! Mun au pair -aika alkaa lähestymään puolväliä, mikä tuntuu ihan järkyttävältä, koska en halua että tää loppuu ikinä... Siitäpä sain idean tehdä tän postauksen.

Lähtisinkö mä uudestaan au pairiks tän jälkeen? Mä en osaa tietenkään tarkkaa ja varmaa vastausta kertoa, mut sen verran osaan sanoa että se houkuttelee ihan hirveesti! Musta olis joko 1. ihanaa jatkaa tätä unelmaa tässä ihanassa perheessä tai 2. etsiä uus perhe ja toteuttaa lisää unelmia siellä. Ensimmäinen olis tätä tuttua ja turvallista samaa arkea, mut mä luulen ettei nää ehkä tarvii enää kesän tullessa au pairia, joten mun aika tulee lähteä täältä viimeistään kesäkuussa, mut varmaan jo toukokuussa. Se tuntuu tosi haikeelta, mut kaikki loppuu aikanaan. Toinen vaihtoehto olis taas hyppy uuteen, mut uskallanko mä ottaa sen askeleen?

Nimittäin kun sä oot löytänyt ihanan perheen, jonka kanssa sun kemiat kohtaa ja sä tuut täydellisesti toimeen niin vanhempien ku lasten kanssa, sä oot osa perhettä ja yks perheenjäsen muitten joukossa, niin haluatko sä vaihtaa perhettä toiseen ja ottaa sen riskin, ettei mikään toimiskaan yhtä hyvin ja uus perhe ei tuntuis niin omalta ja sä et oliskaan siellä perheenjäsen vaan työntekijä... Mä en tiedä. Tää mun perhe missä oon nyt, on kyllä niin ihana kaikesta kaksosten uhmasta ja koirasta huolimatta. Mä rakastan näitä kaikkia ja mä tiedän että tunne on molemmin puolinen.
Nää lapset on mulle ku omia pikkusiskoja ja -veljiä. Koirastakin on tullu ihan kaveri. Voin luottaa noihin vanhempiin ja jos itkettää niin sitten itken niitten nähden, ei mun tarvii peitellä tunteita. Mä en vaan jotenkin millään pysty uskomaan, että löytäisin parempaa perhettä mistään. Ja toisaalta musta tuntuis myös vähän loukkaavalta tätä perhettä kohtaan, jos menisin toiseen perheeseen tän jälkeen au pairiks. En osaa selittää oikein sitä tunnetta, mut vaikka menisinkin, niin tää on silti mulle se ensimmäinen ja rakkain hostperhe, eikä mikään toinen perhe korvaa tätä.

Jos mä lähtisin uudestaan au pairiks, mä en tiedä myöskään haluisinko mä lähteä toiseen maahan. Toisaalta Tukholman keskusta ja tää alue missä asun on jo aika nähty, kaikki kaupat on suunnilleen kierretty ja nähtävyydet käyty kattomassa. Ongelma on ainoostaan siinä, etten haluais mihinkään maahan missä puhutaan englantia. Oon todella outo ihminen ja tiedostan sen itekkin, mut mä en diggaile englannin kielestä yhtään. Oon ihan avuton siinä ja se on täysin oma valinta. Voisin olla siinä yhtä loistava ku ruotsissa, mut mä oon jättäny sen tietosesti taka-alalle ja päättänyt olla oppimatta sitä. En edes halua oppia, mut tiedän että jos haluaisin, niin oppisin helposti. Jos mun on aivan pakko puhua englantia, se tulee sieltä sönköttäen ja puolet ruotsin sanoilla varustettuna. Ymmärrän lukiessa ja kuunnellessa englantia, mutten osaa ite tuottaa puhetta. Se ei edes haittaa mua yhtään. Mut mä tän pointti oli nyt taas se, että en halua englanninkieliseen maahan, koska en osaa englantia enkä halua osatakkaan. Haluisin vaan ruotsiaruotsiaruotsia, ja ruotsia puhutaan vaan Ruotsissa. Toisinsanoen jos mä lähden uudestaan au pairiksi, mä tuun takas Ruotsiin.

Mut mullahan on vuokra-asunto Lahdessa, joten mun pitäis sit varmaan sanoa vuokrasuhde irti, jos lähtisin uudelleen au pairiks. Kesän mä todennäkösesti viettäisin Suomessa, mut sen jälkeen taas syksyllä muuttaisin Ruotsiin ja tulisin au pairiks. Voihan olla, että tää perhe haluaa au pairin taas syksyllä? Tää on todella aikasta ajatella näitä asioita, kun vielä ei oo edes joulu, mut tykkään olla ajoissa. Mulle on viime vuosien aikana muodostunu tosi tärkeeks sellanen, että mulla on jotain mitä odottaa tulevaisuudessa. Mun elämä ei vaan toimi jos ei oo tulevaisuuden suunnitelmia. En osaa elää hetki kerrallaan ja olla murehtimatta huomisesta. Mun pitää tietää mitä seuraavana päivänä tapahtuu.
Mulla ei oo montaakaan asiaa, mitä haluisin olevan erilailla jos lähtisin uudelleenkin au pairiks. Tällänen arki mikä mulla on nyt, sopii mulle loistavasti. Perheen lapsimääräkin olis mulle ihan sama, kunhan on enemmän kuin yksi lapsi. Oon nyt tottunut neljän lapsen + koiran kanssa touhuamiseen yhtä aikaa, joten ei olis ongelma olla jatkossakin neljän tai viidenkin lapsen kanssa. Musta on ihan kiva että perheellä olis joku eläin, mielummin tietysti kissa kuin koira, mut oon saanu siedätyshoitoa mun koiravihaan joten koirakaan ei olis enää ongelma :D Nyt on huomannut, että on tärkeetä (ainakin mulle), että asuu sellasessa paikassa josta pääsee helposti Tukholman keskustaan, joten se olis jatkossakin yks kriteeri. Ei olis kiva mennä ensin kahdella eri bussilla ja sitte pendeltågilla ja sen jälkeen vielä tunnelbanalla, että pääsee edes keskustaan...

Mut miten kävis mun koulunkäynnin Suomessa, jos olisin toisenkin vuoden poissa? Tulisko musta sen jälkeen ikinä ylioppilasta? Ei varmaan. Jos mä toisen vuoden olisin Ruotsissa, en haluis varmaankaan enää palata Suomeen. Jäisin tänne töihin ja menisin johonkin kouluun ja hankkisin asunnon. Niin siinä varmaan kävis. Se olis myös mun unelma asua Ruotsissa ihan itsenäisesti eikä toisten nurkissa, vaikka täällä mä oonkin osa perhettä ja tää on mun koti, mut silti.

Olis vaan niin kiva lähteä uudestaankin au pairiks, jos vaan löytyis toinen yhtä ihana perhe - tai jos tää perhe tarvii au pairia taas ens syksynä. Se pitää kattoa sit alkukesästä.

Musta on ollu tosi hauska tehdä tätä #aupair-sarjaa!! Toivottavasti tekin ootte tykänny marraskuun jokainen maanantai lukea vähän syvällisempää au pair -höpinää

Tässä vielä linkit kaikkiin aikasempiin #aupair-postauksiin!
#aupair osa 1 // muuttuneet asiat au pairina (klik)
#aupair osa 2 // kaksoset (klik)
#aupair osa 3 // au pair -blogeja (klik)
#aupair osa 4 // vainaupairjutut med Alina (klik)

perjantai 27. marraskuuta 2015

kiedon siivet ympärillesi etkä enää pelkää

Tänään on ollut tosi rento päivä, pojat oli kilttejä aamulla ja vein ne päiväkotiin. Muuta mun ei koiranhoidon lisäks tarviikkaan tehdä. Hostäiti hakee pojat ja tekee middagin eli päivällisen ja mä lähen illemmalla vielä kaupunkiin. Koiran kanssa meil on ollu yhtä sirkusta koko päivä. Välillä röhnötetään vierekkäin sohvalla ja nukutaan, välillä se jahtaa mua kuola valuen ja hampaat irvessä niin kovaa ku kintuistaan pääsee, eli tosi kovaa. Ulkonakin oltiin yhessä joku vajaa tunti, lähinnä se vaan puri mua ja roikku hampaillaan mun hihassa tai housunlahkeessa. Kyllä me vähän treenattiin ja tehtiin temppuja, juostiin pallon perässä ja yritin ottaa siitä pari kuvaa. Eka kuva on kyllä ihan hullu :'D Se kuvaa tota koiraa niin hyvin!

Monet on kyselly multa siitä mitä tapahtu keskiviikkona. Varmaan kaikki ihmettelee mitä tapahtui mut vaan muutamat on kysyny siitä multa. En edelleenkään haluu kertoo ihan kaikkea, koska en tiiä onko se mulle luvallista tai edes järkevää jos siitä tulee poliisiasia, mut voin kertoo sen verran et yks perheen lapsista jäi mun nenän eessä auton alle. Kukaan ei kuollut eikä loukkaantunut vakavasti. Nyt musta tuntuu että en oo enää shokissa siitä, se vaan näytti niin järkyttävältä ku lapsi lentää auton törmäyksestä asfalttiin sun silmien edessä. Kaikki on kunnossa, ja mulle ei tapahtunut mitään muuta ku järkytyin vaan niin pahasti, koska siinä ois voinu käydä tosi huonosti.

Nyt kuitenkin mennään elämässä eteenpäin ja ollaan vieläkin varovaisempia liikenteessä. Nyt meen keksimään lapsille iltapäiväks jotain kivaa tekemistä, joten kuullaan taas pian

torstai 26. marraskuuta 2015

tämä on rakkaus mitä ei voi kukaan ottaa minulta pois

Eilen tapahtui kamala tilanne. En haluu kertoo siitä sen enempää, mut mun silmissä pyörii koko ajan kuin videolla se tapahtuma. Nään koko ajan sen mitä tapahtui ja kuulen sen kiljumisen ja muutkin äänet. Kun tänään kävelin siitä samasta paikasta ohi, mulle tuli tosi voimakas huono olo. Mut en ollut yksin, joten yritin pitää itteni kasassa. Mä syytän siitä itteäni mut tiedän etten olis paljon mitään voinut tehdä että asiat ois menny toisin. En saanu yöllä edes nukuttua kunnolla. Illallakin vaan itkin. Olin aika shokissa, eikä se olo oo vieläkään täysin helpottanut.

Lopulta kaikki päätty kuitenki ihan suhteellisen hyvin tilanteen vakavuuteen nähden. Mut mulle jäi vaan hirvee olo siitä mitä tapahtu. Mut yritän nyt saada muuta ajateltavaa. Tän postauksen kuvat on otettu maanantaina ku oltiin Alinan kanssa kuvailemassa meren rannalla. Eilen leivottiin L:n kanssa muffinsseja jälkkäriks. Pojat oli tänään aamulla niin ihania, kun L sano mulle että "jag älskar dig så mycket att jag dör", eli rakastan sinua niin paljon että kuolen. Käveltiin koko matka päiväkodille tänään käsikädessä kaikki kolme. Eilisen jälkeen sitä oppi arvostamaan niitä ihmisiä ketä sun lähellä on ihan eri tavalla. Muistakaa välittää ja pitää huolta toisistanne

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

tää on kylmä maa et sydäntäs palelluttaa saa

Sunnuntaina ostin BikBokista ihanan vaalenpunasen pörröneuletakin ja mustan tekonahkahameen. Ensimmäistä mun ei tarvinnu kauaa harkita, mut jälkimmäistä ei olis kyllä aikasemmin tullu mieleenkään kotiuttaa. Mut jotain tapahtu ja ostin sen silti, vaikken ollu oikeen yhtään varma osaanko käyttää sitä. Niin siinä sitte kuitenki kävi, että heti maanantaina ne molemmat pääs päälle! Tässä Alinan ottamia asukuvia toissapäiväsestä asusta!
neule BikBok // paita Ginatricot // hame BikBok // kengät Sinsay

Pojat on ollu yllättävän kiltisti eilen ja tänään. Ei kuitenkaan olla säästytty itkulta, mut suurimmat raivokohtaukset on jääny välistä. Tänään mulla on luvassa askartelua, koska lupasin tehdä uudet tarrataulut lapsille, joihin ne kerää hyvästä käytöksestä tarroja. Piirsin eilen myös pitkästä aikaa ja malliks pääs K ja F. Tosin jouduin piirtämään aikalailla ulkomuistista koska ne oli koulussa :D Mut ne tykkäs kyllä lopputuloksista!

Ootan jo niin innolla viikonloppua. Tääkin työviikko on jo puol välissä, mut tuntuu et nää 2½ jäljellä olevaa päivää on ikuisuus. Mut kyllä mä selviän. Jos pojat jatkaa hyvää käytöstään ni tää sujuu ku leikki! Nyt pitää mennä kuitenki jatkamaan askartelua ja pesemään pyykkiä! Kertokaa mitä tykkäsitte näistä kuvista?Mä tykkään ite ainakin tosi paljon!

tiistai 24. marraskuuta 2015

jos hyvin käy, sä jäät mun luo

Viikonloppu oli aivan huippu! Tapasin monia ihania ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttuja. Lauantaina oli ihana Johanna Kurkelan konsertti. Se alko kuitenkin vasta illalla, mut päivällä olin uuden au pairin Lauran kanssa ja käytiin Ruotsin (ja Skandinavian) isoimmassa kauppakeskuksessa, joka avattiin vasta pari viikkoa sitten. En kyllä suosittelis sitä vielä kuukauteen, koska kaikki kaupat ei ollu siellä vielä edes auki (kuten H&M) ja muutenkin se oli yhtä hyrskyn myrskyä. Ihmisiä siellä riitti niin paljon että hyvä kun mahtu kävelemään. Ehkä se vähän rauhottuu pian ja kun kaikki kaupatkin aukeaa ni sit ois kiva käydä siellä uudestaan.

Sunnuntaina lähettiin Alinan kanssa Tukholman keskustaan. Käveltiin aluks Slussenilta poispäin kaupungista ja käytiin vähän kuvailemassa meren rannalla. Sit tultiin keskustaan shoppailemaan. Sergelin torille oli avattu joulumarkkinat, ja samoin Gamla Staniin, mut siellä ei ehitty käymään ku ne menee kuudelta kiinni. Istuttiin kahvilassa ku kaupat oli menny kiinni ja lopulta lähettiin meille lagaamaan.
Eilen maanantaina pojat pisti hösseliks heti aamusta ja heitteli ruokaa ja pelleili, eikä kuunnellu mitään mitä mä niille sanoin. Iltapäivä ja iltakin oli kaaosta, mut ei edelleenkään sellasessa mittakaavassa ku vähä aika sitte. Onneks. Päivällä olin Alinan kanssa ja käytiin kuvailemassa sekä tehtiin ruokaa meillä. Hain myös mun ebaysta tilaamat jutut postista :D Oli pieni pettymys, kun sieltä tuli ihan väärä paita... Ja sitte lähettiin vielä pika-aikataululla Alinan kanssa Nacka Forumiin ja ostin parit pikkujutut ja sit tultiin takas tänne ja hain pojat.

Eilen oli myös vähän kiusallista, kun nää tietää että mulla on blogi, niin nyt hostisä halus nähdä tän! Olin ihan että apua... Sitte me kaikki seittemän istuttiin pöydän ääressä ku selailtiin mun blogia :'D Ne katto videoitakin ja mä oisin voinu vajota maan alle. Sit ne löys ton koiran kuvia täältä ja huus että "vår hund är kändis!!" eli meidän koira on julkkis. Sit aamulla hostisä sano, että "olin ihan hämmästyny miten hieno blogi sulla on ulkoasullisesti. susta vois tulla ihan graafikko". Sit se alko kertomaan jostain kouluista täällä Tukholmassa missä voi opiskella sitä alaa. Olin aika otettu, koska se isä on ammatiltaan joku tietotekniikkainsinööri mikälie.

Maanantait on selkeesti kaikista vaikeimpia päiviä töitten kannalta, kun on just tottunu viikonloppuun ja sit pitääki taas herää kuudelta maanantaina... Mut nyt tiistaina se on jo huomattavasti helpompaa, joten hyvää tiistaita kaikille

maanantai 23. marraskuuta 2015

#aupair osa 4 // vainaupairjutut med Alina

#aupair-sarjan toiseksi viimenen osa tulee tässä! Blogeissa on paljon pyöriny vainbloggaajajutut-postauksia, joten sain siitä inspiraatiota vainaupairjuttuihin! Ihana Alina autto mua tän postauksen kanssa ja suurin osa näistä on sellasia mitä ei auppareitten keskuudessa voi edes yleistää, koska jokainen au pair on erilainen kaikkine ajatuksineen, perheineen ja tehtävineen. Mut ainakin mulle ja Alinalle nää kuvastaa hyvin meiän jokapäivästä aupair-arkea! :D

1. "Millanen päivä sul on tänään, ehtisitsä näkee?", toinen kysyy aamulla. Toinen joutuu valitettavasti vastaamaan, että "Noku mä en tiiä vielä". Meiän päivät on täynnä yllätyksiä niin hyvässä ku pahassa. Aamulla ku heräät, ei oo aina välttämättä aavistustakaan mitä päivä tuo tullessaan, kun sulle ei oo kerrottu mitään etukäteen. Aamupalapöydässä saat kuulla, että aijaa tytöillä onkin kaverit kylässä koulun jälkeen ja toinen vanhemmista ei tuu syömään päivällistä vaan jää illalliselle kavereittensa kanssa ja niin edelleen... Niin ehitsä näkee? En.

2. Se tunne, kun haet lasta päiväkodista ja se ei haluakkaan lähteä sun kanssa kotiin. Siinä sitten päiväkodintätien katseen alla yrität lapselle nätisti sanoa, että "mennään kotiin ja tehdään siellä jotain kivaa", johon lapsi vastaa "mä en halua sun kanssa kotiin". Lapsi kainaloon ja menoks. Kaksosten kanssa ei muuten onnistu...

3. Se on yllättävän kivaa kun joku on kiitollinen sun väkertämästä ruuasta, joka saattaa olla välillä ihan vaan kaikessa yksinkertasuudessaan makaronia ja lihapullia. Puhumattakaan miten kivalta se tuntuu, kun on tehnyt jotain edes vähän hienompaa kuten vaikka lasagnea tai makaronilaatikkoa ja saa paljonkin kiitoksia ruuasta ja lapsillekkin näyttää maistuvan vaikkei ite ookkaan mikään gourmetkokki.

4. "Voitais tehä illalla jotain kivaa muutaki ku lagata jomman kumman luona". Mitä tapahtuu illalla? Molemmat röhnöttää viltin alla sängyllä ja syö karkkia, meinaa nukahtaa ja tekee kuolemaa työpäivän jäljiltä.

5. Se tunne, kun lapsella on vähän yskää ja vanhemmat päättää että se on koko viikon kotona eikä mee päiväkotiin, jolloin sun tehtäväks jää hoitaa lasta aamusta iltaan... Parasta on tietty jos kyseessä on kaksoset, joista vaan toinen on kipee ja toinen jää kotiin muodon vuoks.

6. Au pairin elämä on oikeesti välillä niin kiirellistä, ettei oo mitään väliä missä käydä esim suihkussa. Välillä saattaa mennä monta päivääkin ettei yksinkertasesti oo aikaa mennä suihkuun. Hiukset näyttää järkyttäviltä, mutta kun ei oo aikaa. Tai vessassa käyntikin on yks vastaava, saattaa mennä 14h etkä ehi käydä vessassakaan koko päivänä, muuta ku herätessä ja nukkumaan mennessä.

7. Se tunne, kun kävelet Tukholman keskustassa kamera kädessä ja kaikki luulee sua turistiks. Sun tekis mieli kailottaa kaikille, että "hei mä oikeesti asun täällä, mä oon vaan bloggaaja!". Mut et kuitenkaan kehtaa... Joten sä oot muitten mielestä turisti ja sekös on ärsyttävää.

8. Kun hostperhe kutsuu sut illalliselle tai muuhun yhteiseen juttuun, etkä osaa kieltäytyä kohteliaasti, mut meneminen sinne olis aivan liian kiusallista, koska olo olis ulkopuolinen, vaikka hostperhe ottais sut huomioon siellä ni tuntuis vaan että olis vaivaks niille.

9. Se tunne, kun jokaikinen viikonloppu ja vapaa-aika ylipäätään menee shoppailuun, eikä lopulta jaksa enää edes miettiä kuinka (järkyttävän) paljon rahaa sulla menee ja on mennyt...

10. Miten ihanaa onkaan kun pääsee vapaa-ajan viettoon illalla. Se on nimittäin aikamoisen työn takana, että pääsee luikahtamaan perheen päivällispöydästä helpolla, ilman että lapset alkaa roikkumaan sussa eikä päästä lähtemään, tai sekin on jo saavutus että onnistut sopivaan väliin kaiken kiljumisen keskellä huikkaamaan, että "mä meen nyt!". Se on oikeesti ihanaa, kun pääsee vapauteen.

11. Se tunne, kun koira yrittää syödä elävältä aina kun se näkee sut. Kun se näkee sut ekan kerran aamulla, tai jos oot lähössä jonnekkin ja kävelet pihalla portille tai sisälle päin, se hyppii ja haukkuu ja puree ku ei olis koskaan ihmistä nähnytkään.

12. Se kun yritetään pitää herkkulakkoa kaiken herkuttelun saartamana, ja se kusee jatkuvasti millon mihinkin mummon lettuihin tai lauantai-karkkeihin joita sulle tyrkytetään. Täällä siis harvemmin on päivääkään ilman yhtään mitään herkkuja, joko se on suklaata tai karkkia, jätskiä tai lettuja, kakkua tai jotain hyvää, mikä ei vaan sovi herkkulakkoon. Kuukauden herkkulakko Alinan kanssa siis tyssäs pariin viikkoon ja jo senkin aikana ehti repsahduksia olla monta...

13. Se tunne, kun sua luullaan sun hostperheen lasten äidiks. Millon kadulla, leikkipuistossa, kaupassa, päiväkodissa... Ja kun mullekkin usein ollaan silleen, että "voivoi kun on rankkaa varmaan kun on kaksoset" ja kysellään miten mä jaksan. Siinä sitten selittää, että mä oon "vaan" au pair... Joskus ne kyllä kysyy suoraan, että onko noi sun omia, mut aika usein ihmiset olettaa että on.

14. Kun tuut hakemaan lapsia päiväkodista, joku random lapsi portilla huutaa läpi pihan että "hei L ja S, Sini tuli!". Ensinnäkin, miten joku jota sä et oo ikinä henkilökohtasesti tavannut, tunnistaa sut ja tietää sun nimen ja ketä sä tulit hakemaan. Mä ymmärtäisin jos olisin tavannu ne aikasemmin, mutta ku en välttämättä oo.

15. Se tunne, kun ei voi enää käyttää lempihajuvettä, kun lapset sanoo että "sä haiset oudolta" kun sulla on sitä... Mut kivempaa on se, kun käyttää toista hajuvettä ja sitte ihmetellään että "mikä täällä tuoksuu näin hyvältä?!" ja voit ilosena myöntää että "minä" :D

Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta ja kuullaan taas huomenna

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

♥ Johanna Kurkela @ Finska Kyrkan ♥

 Eilinen oli aivan älyttömän ja sanoinkuvailemattoman ihana päivä Mun suurin esikuva ja idoli Johanna Kurkela esiinty eilen Tukholmassa, ekaa kertaa ulkomailla. Konsertti alko seittemältä ja mä olin siellä ovilla jonottamassa jo 20 vaille 6! Mä oon aina ollu Johannan kirkkokonserteissa eturivissä, ja toiveena oli nytkin päästä ja aioin tehä kaikkeni sen eteen! Ja niin mä sitte pääsin ihan eturiviin Tutustuin siellä kahteen ihanaan tyttöönkin, Anna-Sofiaan ja Matildaan! Konsertti oli NIIN ihana ja täydellinen. Paras Johannan konsertti ikinä niistä kuudesta missä mä oon ollut aikasemmin! Ainaki sen Kuusankosken konsertin viime kuussa tää voitti kuus-nolla.

Ihanaa oli myös se, että siellä sai kuvata! Ja sainkin paljon ihania kuvia täydellisestä Johannasta! Tässä niistä mun lempparit!
Lopussa oli tietenkin pakko jäädä odottelemaan Johannaa, ja pitkän odottelun jälkeen sekin odotus palkittiin. Oltiin ekoina juttelemassa Johannalle ja saatiin nimmarit ja yhteiskuvat ja muutenkin oli ihana olla täydellinen hetki Johannan kanssa. Tiiän että kuulostan ihan hölmöltä 10-v fanilta, mut mä en vaan kestä miten ihana Johanna on! Yhteiskuva nyt meni pilalle niinku aina mun osalta, mut Johanna on ihana, ja Matilda myös! Anna-Sofia ja Alinakin sai kuvan Johannan kanssa!

Olin ihan taivaissa koko ajan, koko illan oikeestaan. Maailma näytti kerrankin ihanalta ja tuntu että mä oon onnellinen. Mikään ei ois voinu olla paremmin.

perjantai 20. marraskuuta 2015

joululahjaideoita SHOP & DIY

 Onhan nyt sentään jo marraskuu, niin eiks olis hyvä aika antaa teille parit joululahjavinkit, ettei tänä(kin) vuonna jäis ne lahjat ihan viime tippaan? Monesti nää joululahjapostaukset on sellasia että osta tämä ja osta tuo, mut monet haluaa tehdä lahjoja myös itse! Siksipä mun joululahja-ideapostauksessa on SHOP! ja DIY! -osiot, niin että jokaiselle on jotain! Koska oon itekkin aika huono keksimään mitä antaisin jollekkin lahjaks, niin yritän lähes aina miettiä ensin, mikä sais mut itteni iloseks ja mistä tykkäisin, ja sit sovellan sen ajatuksen lahjan saajan mukaiseks. Yleensä toimii!

Ensimmäisenä tulee SHOP!-osio ja sen 20 lahjaideaa, sitten DIY!-osio 12 lahjaidean kera.
 1. Lähes jokainen tyttö/nainen käyttää ripsaria lähes päivittäin. Jos ei käytä, unohda tämä kohta, mut jos käyttää niin tälle lahjalle tulee ainakin käyttöä!

2. Jokaisen leipojan unelma on muffinssiteline, johon saa muffinssit ja keksit kauniisti esille!

3. Joku ihanan värinen kynslakka piristää aina päivää!

4. Beautyblender tai vastaava on erittäin kätevä apua jokaiselle, joka käyttää meikki- tai BB-voidetta!

5. Yhtälailla kun kynsilakka piristää, niin miksei myös huulipuna tai huulirasva! En oo vielä törmännyt ihmiseen, joka ei edes talvella käyttäis huulirasvaa...

6. Sukkia tarvii jokainen, mut mun mielestä mustat sukat on niin tylsät ku mikään voi vaan ikinä olla! Mulla ei taida olla yhtäkään mustaa sukkaparia, kaikki on värikkäitä ja kuviollisia!

7. Jos lahjansaajalla on korvareiät, niin hän myös todennäkösesti käyttää korviksia. Uudet korvikset on aina kivat!

8. Meikkipusseja ei kertakaikkiaan oo koskaan liikaa, ja mitä söpömpi - sen parempi!

9. En oo vielä törmännyt yhteenkään nuoreen tai vanhempaan naiseen, joka väittäis, että Victoria's Secretin tuoksut olis pahoja? Yks pullo kestää ikuisuuden ja tuoksuja on kymmenittäin valittavina, varsinkin nytkun niitä myydään Suomessakin!

10. Kynsiviila on ainakin munlaiselle kynsi-ihmiselle aina oltava mukana, jos kynsi sattuu lohkeemaan.

11. Varsinkin nyt täällä oon huomannut, miten joka päivä ei kertakaikkiaan ehdi pesemään hiuksia, joten kuivashampoo on ihan ehdoton pelastaja!

12. Kaikki tarvii vihkoja, ihan vaikka vaan muistiinpanoihin, päiväkirjaksi, blogin/vlogin suunnitteluun, resepteille...

13. Vaikkei oliskaan mikään himoleipuri, niin muffinssivuoat on aina kiva lahja ja mitä söpömmät ne on, sitä enemmän ne innostaa leipomaan!

14. Tiedän toki ihmisiä jotka tykkää nukkua alasti, mut ei sitä ihan joka paikassa voi kuitenkaan harrastaa, joten yöpukuja tarvitaan! Yökkäri on aika perinteinen joululahja, mut ne on aina tarpeellisia.

15. Laiskalle leipojalle muffinssikone! Miksei variaationa myös kakkutikkarikone, tai vaikka vohvelirauta!

16. Jos tiiät lahjansaajan puhelinmallin, osta jotkut kivat puhelimenkuoret siihen!

17. Talvella on ihana polttaa kynttilöitä, mut kannattaa muistaa et ihan kaikki ei kuitenkaan tuoksukynttilöistä välitä!

18. Naisella ei koskaan voi olla liikaa laukkuja? Joku pieni laukku tai vaikka lompakko on aina kiva lahja!

19. Meikkisivellin tai kabuki tai muut meikkivälineet on kivoja lahjoja meikkaamisesta innostuneelle!

20. Talvisin on ihana kävellä sisällä lämpimät tossut jalassa!
1. Unisieppari on ehkä vähän haasteellisempi tehdä, mut aivan varmasti kaiken vaivan arvonen! Tässä pari hyvää ja selkeää ohjetta blogeista tehdä unisieppari:
ohje 1 (klik) // ohje 2 (klik) // ohje 3 (klik)

2. Miten kivaa oiskaan saada huoneeseen/kotiin oma alkukirjain tai vaikka koko nimi? Kirjaimen voi ostaa valmiina esim Sinellistä tai Sinooperistä, tai tehdä ite näillä ohjeilla ja sitten koristella haluamallaan tavalla:
ohje 1 (klik) // ohje 2 (klik)

3. Vaikka vihko oli SHOP!-osassakin, niin miksei vihkon vois tehdä itekkin ja joko päättää sille ite aiheen, tai antaa lahjansaajan käyttää mielikuvitustaan! Tässä yks ohje minkä löysin:
ohje 1 (klik)

4. Ite voisin hamstrata villasukkia vaikka kuinka paljon, mut parhaimpia on ne jotka on tehty ite tai saatu itsetehtyinä. Mä oon neulonu monet monet villasukat eläissäni, ja voin kertoa että se ei oo vaikeeta kun sen kerran oppii! On niin ihana tunne kun saa ne sukat valmiiks! Tässä pari ohjetta jotka lupaavat olla helppoja ja yksinkertasia perusohjeita:
ohje 1 (klik) // ohje 2 (klik) // ohje 3 (klik)

5. Valokuvakehyksiä saa kaupoista valmiina mut näppärimmät tekee nekin ite! Mutta ideana oli, että teettää/tulostaa kaverikuvia susta ja lahjansaajasta ja laittaa niitä kehyksiin. Riittää toki ykskin kuva/kehys, tai sitten iso kehys ja monta pientä kuvaa, tai monta kuvaa ja monta kehystä. Tärkeintä on kuitenkin tässä varmaankin ne itse kuvat ja niihin liittyvät muistot.

6. Mä en oo koskaan tehnyt ite kuorintavoidetta/kasvonaamiota, vaikka oon monesti meinannut! Mut tässäpä teille loistava lahjavinkki, nimittäin näillä ohjeilla saatte ihmeitä aikaan:
ohje 1 (klik) // ohje 2 (klik) // ohje 3 (klik) // ohje 4 (klik)

7. Jos lahjansaajalla on keskipitkät tai pitkät hiukset, niin tässä lahjaidea sellaiselle! Opettele tekemään joku hieno letti tai kampaus, ellet osaa jo, ja tulosta/piirrä/valokuvaa siitä kuva paperille, liimaa korttipohjalle ja tee siitä "lahjakortti". Lahjansaaja saa siis lahjaksi kampauksen! Tässä muutama lettiohje videolla:
ohjevideo 1 (klik) // ohjevideo 2 (klik) // ohjevideo 3 (klik) // ohjevideo 4 (klik) // ohjevideo 5 (klik)

8. Mä oon itekkin tehnyt näitä, nimittäin kangaskasseja painatuksella! Kassin voi tehdä itekkin, mut helpommalla pääsee kun ostaa valmiina askartelukaupasta haluamassaan värissä. Sitten tarvitaan kangasvärejä tai -tusseja. Etsi netistä joku kiva quote tai laulun sanoja, tai mieti valmiiksi joku kuva jonka haluat painaa kangaskassiin.
ohje 1 (klik) // ohje 2 (klik)

9. Muffinssit on ihana lahja jokaiselle herkkusuulle! Muffinssi on yks helpoimmista leivonnaisista mitä on olemassa, ne on nopeita ja yksinkertasia. Toki niistä saa vaikeitakin, mut helpollakin pääsee jos haluaa! Musta koristelu on parasta, mut tässäpä teille parit reseptit:
ohje 1 (klik) // ohje 2 (klik) // ohje 3 (klik)

10. Koristetyyny on myös kiva lahjaidea, samoin kuin kangaskassi - sen voi ite tuunata sellaseks kun haluaa! Ostaa joko valmiin tyhjän tyynyliinan tai tekee ite senkin, ja sisälle ostaa perustäytetyynyn. Tyynyliinan voi koristella painamalla maaleilla, piirtämällä ja kirjoittamalla tusseilla, tai ompelemalla paljetteja, kangaspaloja tai ihan mitä ikinä keksii!
ohje 1 (klik) // ohje 2 (klik) // ohje 3 (klik)

11. Tätäkin mun on pitänyt tuhannesti kokeilla, mut en oo saanut aikaseks. Mutta itsetehty huulirasva kuulostaa niin hyvältä! Maut ja värit voi kaikki itse valita, purkin saa ite koristella ja on varmasti ilman mitään lisäaineita!
ohje 1 (klik) // ohje 2 (klik) // ohje 3 (klik) // ohje 4 (klik) // ohje 5 (klik)

12. Ja viimesenä vinkkinä, jos oot hyvä piirtämään, niin piirrä lahjansaajasta muotokuva! Se on onnistuessaan ihana lahja saada (oon itekkin saanut, kiitos Mari ♥)!
ohje silmiin (klik) // ohje kasvoihin (eng.) (klik) // ohje kasvoihin (klik)

Kertokaa ihmeessä jos teille tulee lisää lahjaideoita mieleen jompaan kumpaan osioon! Tai jos tästä oli hyötyä/apua jollekkin, niin sekin olis kiva kuulla! Noita DIY-ideoita voi olla kiva toteuttaa myös muuten vaikkei antais lahjaksikaan! 

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

kipu on väistämätöntä ja kärsiminen vapaaehtosta

Tässä postauksessa tulee paljon pohdintaa tästä mun elämästä (ja kuolemasta), mut ensin vähän kuulumisia! Nyt mennään jo puolessa välissä työviikkoa - ja kaikki on mennyt yllättävän hyvin! Pojat on kiukutellut ja raivonnut tosi vähän. Kyllä joka päivä täällä talossa itketään millon mistäkin syystä, joku suuttuu toiselle ja kolmas vetää itkupotkuraivarit. Mut se on ihan normaalia, kunhan se ei oo siinä mittakaavassa mitä se oli vähän aikaa sitten... Se ei vaan ollu enää lähelläkään normaalia käytöstä.

Eilen tehtiin farmorin (mummo) kanssa lettuja jälkkäriks, ja mä tein porkkanasosekeittoa ruuaks. Näistä kukaan ei ollu aikasemmin maistanu porkkanasosekeittoa?! Mut kaikki rakastu siihen ja kehu sitä tosi hyväks! Hyvä niin, koska se oli sentäs eka kerta ku teen sitä ite :'D Se on mun lempparikeittoa ja rakastan syyä sitä, mut en voi käsittää miten nää ei oo koskaan edes ajatellut että porkkanasta voi tehdä pelkilteen keittoa, kuten hostäiti sano. Ainakin tuon näille uusia makuelämyksiä!
Mut nyt niihin pohdintoihin. Vaikka mä vasta tällä viikolla tulin Suomi-lomalta, niin mulla on jo pieni kaipuu takasin. Vaikka maanantaina omasta suusta totesin ääneen, että täällä Ruotsissa mun on paljon parempi olla kuin Suomessa, niin silti mulla on jotain ikävä Suomesta. Rakastan olla täällä Tukholmassa, eikä vois sanoa että tää on mulle kuin koti, koska tää on mun koti. Mä kuulun tänne ja viihdyn täällä, tunnen oloni paljon paremmaks ja tää on vaan mun unelma elää täällä. Ne jotkaa tuntee mut, tai tietää mun taustoja, niin te ainakin ymmärrätte että mun oli pakko päästä pois Suomesta. Pois niistä vanhoista ympyröistä jonnekkin kauas. Mun tapauksessa toiseen maahan.

Mä en tiedä olisko mun elämästä tullut mitään ilman tätä Ruotsiin muuttoa. Mä olin vaan niin jumissa niissä vanhoissa asioissa, enkä päässyt niistä irti millään. Jokainen kadunkulma Suomessa muistutti mua jostain. Halusin jotain uutta, mä todella tarvittin jotain uutta, josta mulla ei olis muistoja. Mun oli pakko saada uusia muistoja, jos ne vaikka veis vanhat muistot mennessään... Mun elämässä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista paskaa, ja esimerkiks mun kotikaupungissa Lahdessa mä en voi välttyä niiltä muistoilta. Muistan kun kävelin siellä ja täällä, millon kenenkin kanssa, muistan mitä juteltiin, mikä biisi soi kuulokkeissa missäkin kohdassa, millanen sää oli ja miltä musta tuntu. Jos kaikki muistot oliskin vaan positiivisia, mä olisin onnellinen Lahessa. Mutta kun ei.
Kun mä lähdin Lahteen lukioon sillon neljä vuotta sitten, en olis uskonu että mun elämässä tapahtuu kaikki tää mitä on tapahtunut. Kaikkihan alko jo yläasteella kun mua kiusattiin koulussa, ja mitä siitä seuras, on mun mukana ikuisesti. Mut mun elämässä alko uus vaihe, kun pääsin uuteen kouluun ja lukioon Lahteen. Luulin, että kaikki muuttuis. Niinhän kaikki tavallaan muuttukin, mut paljon huonompaan. Poltin itteni lukiossa loppuun muutamassa kuukaudessa mut sen seurauksia en ala nyt tässä avaamaan, se ei oo tän postauksen pointti. Kun mä vihdoin vuosien päästä siitä näin tunnelin päässä valoa, eikä se valo ollut enää juna, niin mä luulin että kaikki olis vihdoin hyvin ja mä luulin että mä selvisin.

Sitten tapahtuu lisää kauheita asioita ja mä putoan taas. Läheisiä kuolee mun ympäriltä saman vuoden aikana kolme. Iinan kuolema oli viimenen pisara mulle ja mä luulin että mun elämä ei tästä enää paremmaks muutu ja mä en tiennyt enää miten mä pääsen sieltä pimeydestä pois. Mä en oo vieläkään päässyt Iinan kuolemasta yli ja tuskin tuun koskaan täysin pääsemäänkään, itku tulee vieläkin aika usein kun edes mietin Iinaa. Sekin ahdistaa mua Lahessa. Muistan Iinan joka paikassa ja muistan meiän yhteisiä juttuja joka puolella. Mun oli pakko päästä sieltä pois. Vaikka mä en halua unohtaa Iinaa, se oli mulle niin rakas ystävä, mut mun psyyke ei kestä sitä että oon 24/7 niissä ympyröissä missä kaikki paska on tapahtunut.
Eikä Iina oo ainut joka mua muistuttaa kaikenlaisesta, toki muidenkin ihmisten kanssa on tapahtunut kaikkea. Useimpien kanssa tietysti ilosia juttuja, mut monet muistot saa mut surulliseks vieläkin vaikka en asu enää edes siinä maassa. Ruotsi tuntuu mulle niin paljon enemmän kodilta kuin Suomi. En voi sanoa, etteikö täälläkin ois jotain joka muistuttais mua jostain paskasta, mut en haluu edes ajatella asiaa. Mä yritän vaan keskittyä siihen, että mä oon täällä vihdoin onnellinen. Tää on se mistä mä oon aina unelmoinut ja se mitä mä oisin jo vuosia sitten tarvinnut.

Tää kolme puol kuukautta mitä mä oon täällä nyt ollut ja asunut, on ollu mun elämän parasta aikaa. Vihdoin mä oon siellä missä mun kuulukin olla. Vaikka tää au pairin elämä on myös tosi rankkaa, enkä mä neljän lapsen kanssa pääse helpolla, niin tää on silti ihanaa. Mä rakastan olla lasten kanssa ja tehdä kaikkea niiden kanssa, rakastan puhua ruotsia ja oppia sitä joka päivä lisää. Rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja löytää joka päivä jotain uutta täältä Ruotsista. Rakastan sitä tunnetta kun tietää kuuluvansa jonnekkin. Mä niin tiedän, että mun Suomeen takasinmuuttaminen ens kesänä tulee olemaan mun elämän paskin päätös... Mä nautin olla täällä ja vaikka tää osaa olla niin rasittavaakin, että tekis mieli pakata kamat ja lähteä - mä en kuitenkaan tekis niin. En ikimaailmassa. Mä kuulun tänne. 

tiistai 17. marraskuuta 2015

♡ mango hair ♡

 Kuten siinä hiuskriisipostauksessa vähän mainitsin, että seuraavalla Suomi-reissulla mun hiuksille tulee tapahtumaan jotain. En itekkään tiennyt vielä mitä, kunnes kävelin kauppaan värihyllylle ja sain älynväläyksen, etten värjää punaseks enkä ruskeeks - vaan siltä väliltä, eli oranssiks! Väriks valikoitui tuttu ja turvallinen L´oréalin Féria-väri, jota oon käyttänyt monessa eri sävyssä ja aina todennu sen hyväks ja toimivaks! Oon aikasemminkin, joskus varmaan yli 2 vuotta sitten värjänny tällä ihan samalla mango-värillä, ja niistä tuli tosi kivat!

Nyt kuitenkin ongelmana oli nää blondit latvat. En halunnu luopua niistä, joten ne sitten jäi ilman väriä tarkotuksella ja näin sitä ollaan taas ombré-hiuksissa!
 Mun Suomi-loma meni oikein hyvin, vaikka oli taas niin kiire aikataulu etten ehtiny hetkeäkään vaan olla, aina olin jossai menossa. Jouduin karsimaan näkemisiäkin, vaikka se olikin aika ärsyttävää, mut en olis millään ehtiny näkemään kaikkia, jos aattelin nukkuakkin jossain välissä. Ehdin kuitenki näkemään kavereita ja sukulaisia. Ja shoppailla!

Siitä puheenollen kun äiti tuli hakee mut Helsinki-Vantaalta, käytiin Jumbossa vähän ostoksilla. Mulle lähti mukaan kaks neuletta ja hiusjuttuja. Toisen neuleen jouduin jättää kyllä Suomeen, koska en pystyny pelkillä käsimatkatavaroilla tuomaan kaikkea mukana Ruotsiin. Mut nyt näytän mitä muita hiusjuttuja ostin kuin ton hiusvärin!
 Ostin jostain kampaamosta kaks uutta hiustenpesuainetta, yllättäen shampoon ja hoitoaineen. Nää on jotain Eclipse ♥ muovo -merkkisiä, ja molemmissa pulloissa on 250ml. Ostin nää lähinnä sen takia, että tossa shampoossa ei oo sulfaatteja! Katoin Youtubesta jonkun videon jossa sanottiin, että sulfaatit (Sodium Laureth Sulfate yms.) on tosi huonoks hiuksille. Niitä on yleensä just nimenomaan shampoissa, ja pienen tutkiskelun jälkeen jokaikisessä shampoossa mitä mä omistan - oli sulfaatteja. Ja mulla on varmaan kymmentä erilaista shampoota... Mut sitte löysin sieltä kampaamosta nää ja päätin kokeilla.

Ehdin kokeilla näitä vaan kerran, joten ihan hirveesti en osaa sanoa, mut shampoo jätti hiukset aikamoiseks pörrökasaks, mut sit hoitoaine korjas tilanteen loistavasti! Nää ei tuoksu pahemmin miltään eikä näissä oo myöskään mitään väriaineita, joten nää on ihan valkosia. Mikä ei sinänsä haittaa mitään.
 Tosta shampoon etiketistä näkee, ettei siinä oon sulfaatteja. Ja myös siinä etupuolen etiketissä lukee, että "sulfaatiton shampoo". Harmittaa kyllä vähän, etten voinu ottaa näitä tänne Ruotsiin mukaan... Ku lentokoneen käsimatkatavaroissahan saa olla enintään 100ml pakkauksia ja näissä on 250ml. Ja koska mul ei ollu ruumaan menevää matkalaukkua, ei ollu mitään mahollisuutta ottaa näitä mukaan. Mut sit jouluna ehin käyttää näitä taas pari viikkoa!
 Samaisesta kampaamosta ostin myös BC Bonacuren Moisture Kick -suihkutettavan hoitoaineen. Mulla on ollu tätä Repair Rescue -sarjaa punasena, mut ei tätä sinistä Moisture Kick -sarjaa. Oon tykänny niistä punasista kyllä, mut halusin nyt kokeilla tätäkin. Tätäkin ehin kokeilla vaan sen kerran, mut sen verran osaan sanoa et tässä on aika voimakas tuoksu! Ei mitenkään paha, mut voimakas. Ja kyl mä luulen että tää on muutenkin aika hyvää.
Jaaa viimesenä tuttu Biozellin colormask sävyssä Mandarin. Mullahan on näitä colormaskeja melkein joka sävyssä, mut nytkun värjäsin oranssit hiukset, niin tarvittin lisää oranssia colormaskia. Mulla oli tätä siis kaapissa jo ennestään, mutten kaupassa muistanu kuinka paljon sitä oli jäljellä, joten ostin uudenkin. Näistä oon tykänny todella paljon, ja harmittaa ku en tätäkään saanu otettua Ruotsiin mukaan. Joululomalla sitten...

Mut nyt oon taas täällä Ruotsissa hostperheessä, eilen jatkoin töitä ja tänään on jo ihan normaali työpäivä. Lapset on ollu suhteellisen kilttejä, ehkä pieni tauko teki niille ihan hyvää. S kysy multa, et "miks sä olit niin pitkään poissa?", joten kai sillä vähän ikäväkin ehti tulla. Muuten S oli ainoa joka huomas mun uudet hiukset, sekin tosin vasta tänä aamuna ku puettiin kenkiä, niin se kysy että "ootsä värjänny sun hiukset?", sanoin että värjäsin ne lauantaina ku olin Suomessa. Ehin nähä Alinaakin ja nähään todennäkösesti tänään illalla myös. Toisaalta on ihanaa olla taas täällä, vaikka kauhulla ootan millon ne kaksosten raivarit taas palaa...