lauantai 30. toukokuuta 2015

uusia bannereita!

Tavalliseen tapaan mulla meni hermot blogin ulkoasuun ja kaipasin jotain totaalista vaihtelua. Entinen banneri oli ihan kiva, mut ei sitäkään kauaa jaksanut katella. Kaikki pikkukoodaukset on kohdillaan, joten niihin en puuttunut, mut nää perus näkyvimmät jutut halusin laittaa uusiks. Niimpä syntyi tää uus banneri (jota toivottavasti jaksan edes kesäkuun katella), ja samalla esittelyteksti sai uuden ulkomuodon ja profiilikuva sai luvan ottaa lopputilin, koska tuntui hassulta että bannerissa on mun naama ja heti sen alapuolella uudestaan.
Mut koska mulle syntyy näitä innostuskausia aina sillon tällöin ja inspiraatiota riittää, niin Sarakin pyys multa uutta banneria. Innostuin heti ja tein sen samantien Saran toiveiden mukaan tietty :D Musta siit tuli ihanan värikäs ja kuvaa hyvin Saran blogia! Saran blogiin pääsee tästä (klik)!

Mitä tykkäätte mun ja Saran uusista bannereista?

perjantai 29. toukokuuta 2015

bloggaamisesta

Mulla on tapana postata tänne blogiin joka päivä tai joskus jokatoinen päivä, mut sellanen tahti vie aika paljon voimia ja aikaakin, ja jossain vaiheessa tuntuu että ideatkin loppuu kesken. Multa on monesti kysytty, että miten mä keksin niin paljon ideoita ja postausaiheita? Mut mä en osaa vastata siihen mitään tähdellistä, koska mä välillä itekkin mietin ihan samaa. Tää postaus synty osittain siitä, että 100 lukijan johdosta kyselin teiltä postausideoita, ja sain yhdeks vastaukseks, että multa haluttais mielipidepostaus. Toisekseen idea tähän lähti ihan vahingossa, kun olin alottamassa toista postausta, mutta sitten yhtäkkiä se vaihtuikin tähän aiheeseen.

Mitä bloggaaminen mulle merkitsee? Musta on aivan ihanaa saada jakaa ajatuksia, kuvia ja elämää tänne blogiin. Siitä on oikeestaan tullu mulle elämäntapa, enkä osais elää enää ilman blogia, kun oon kirjottanut blogeja jo niin monta vuotta. Tätäkin blogia jo toukokuusta 2012! Tän blogin synttäritkin meni ihan huomaamatta ohi... Lisäks musta on kivaa, että pystyn jakamaan mun kuulumisia kavereille ja tutuille tätä kautta, jos ei nähdä usein tai asutaan kaukana toisistamme, vaikka eri maissakin. Ja oon sellanen ihminen, et mulla pitää olla joku kanava mitä kautta saan ilmasta itteäni. Ja mulle se on tää blogi, ja se toimii todella hyvin, koska tää on niin monipuolinen kanava. Saa suunnitella ulkoasusta kaiken postauksiin asti.
 Mä oon tavallaan nykyään aika tarkka mun blogista, että millasena mä tän haluan pitää. Toisaalta taas haluan säilyttää vanhatkin postauksen ihan sieltä 2012-vuodelta asti, koska ne kertoo siitä millanen ihminen mä sillon olin. Mut tästä blogista huomaa kyllä, että oon muuttunut ihmisenä tosi paljon näitten bloggausvuosien aikana. Monellakin tapaa. Varmaan päällimmäisenä se, että musta on tullut paljon itsevarmempi, ja osaan olla edes jotenkin kameran edessä, kun taas ennen musta ei saanut kukaan ottaa kuvan kuvaa. En mä edelleenkään ole mikään itsevarmuuden perikuva, mut jos vertaa lähtötilanteeseen, niin siinä on tapahtunut huima muutos.

Toinen mikä on radikaalisti muuttunut, on mun taidot kuvaajana. Mä sain mun ensimmäisen kameran joululahjaks joskus ala-asteella muistaakseni (?) tai ainakin olin tosi pieni kuitenki. Jos siitä lähtee miettimään niin Canonin pinkki pokkari on vaihtunut 700D-järkkäriks. Parempi kamerakin tietty tuo erilaiset mahdollisuudet kuvaajana, koska kun on hyvä kamera - on sitä myös järkevää opetella käyttämään.
Vaikka mun itsevarmuus on tän blogin myötä kasvanut, ja tää blogi on oikeesti tehnyt hyvää, niin on tässä miinuspuoliakin ilmennyt matkan varrella. Mä oon säästynyt pahimmalta anonyymipaska-kommenttivyöryltä, mistä oon tavallaan ihan onnellinen, koska oon kuitenkin niin herkkä, että otan kaiken niin syvästi itteeni, vaikka sellaset kommentit kuuluiskin jättää omaan arvoonsa. Toisaalta myös se, että lukijamäärä kasvaa, niin aiheuttaa paineita siitä, että pitäis olla koko ajan parempi bloggaaja ja pitäis miellyttää kaikkia.

Aina kun yksikin lukija lopettaa blogin lukemisen, niin mulle tulee kauhea itsesyyttely siitä, että mitä mä oon tehnyt väärin ja mitä ois pitänyt tehdä toisin ja paremmin. Sen jälkeen kun blogi saavutti 100 lukijaa, meni kaks päivää niin Blogger näytti enää 98 lukijaa. Melkein tuli itku silmään, että mitä mä taas tein väärin... Vaikka ei se todellakaan oo niin vakavaa, eikä se välttämättä johdu musta ollenkaan, enkä mä oo tehnyt mitään väärin, kaikkia ei vaan yksinkertasesti voi miellyttää samaan aikaan.
Yks asia mitä mä oon miettinyt paljon, yhdessä vaiheessa yritin kuvata siitä videotakin, onnistumatta tosin, on se että miks bloggaajat esittää olevansa täydellisiä? Ei kenenkään elämä oo pelkkää vaahtokylpyä ja merkkilaukkua. Jokaisen elämään mahtuu eriasteista kurjuutta ja surua, koska kukaan ei oo täydellinen, vaikka niin haluaiskin blogissaan uskotella. Jos tahtoo näyttää vaan pintaraapasun elämästään, ja jättää kertomatta kaiken muun, lukijat saa helposti kuvan, että toi on täydellinen ihminen jolla on täydellinen elämä.

Blogeja kuitenki lukee tosi nuoretkin, ihan ala-asteikäsetkin, ja musta ei oo hyvä että sen ikäset saa virheellisen käsityksen elämästä, millasta se tulee vanhempana olemaan. Sitä tulee kokemaan karvaan pettymyksen, kun ei kaikki ookkaan niin täydellistä. Mä en haluais, että mun blogista kukaan saa käsityksen, että elän täydellistä elämää. Sen takia yritän aina välillä raottaa pienen palan mun elämää kulissien takaa. En kuitenkaan halua kaikkea tässä blogissa kertoa, ihan jo siitäkin syystä että kirjotan tätä omalla naamalla, ja kaikki mun kirjotukset on liitettävissä suoraan muhun. Välillä mun on kuitenki vaikee erottaa sitä rajaa, mikä on järkevää kertoa ja mikä ei. Tietyistä asioista tuun aina pysymään täällä blogin puolella vaiti, mut osittain haluun antaa myös vertaistukea mun kokemista asioista muille, joilla on samantapasia kokemuksia. Kuten esimerkiks oon puhunu jonkun verran mun koulukiusaamisesta, ja tiiän et se on valitettavan yleinen ongelma.
Mulla odottaa myös luonnoksissa postaus erittäin henkilökohtasesta aiheesta, se on lojunut siellä kohta vuoden päivät pääsemättä päivänvaloon. Tuskin se koskaan julkaistuks tuleekaan, mut oon ylpee et sain edes kirjotettua sen. Ehkä siinä kohtaa menee just se raja, mitä mä haluan tuoda tänne julki ja mitä en. Se asia on vähän kiikunkaakun niillä rajoilla. Toisesta asiasta en oo myöskään koskaan maininnut blogissa, mut kaikki on sen varmasti kuvista nähnyt. Nimittäin se että mulla on viiltelyarpia. Aina tasasin väliajoin saan siitä anonyymikommenttia, mitkä jätän kuitenki julkasematta siitä syystä, että ne ei mun mielestä kuulu tänne blogiin.

Se ei todellakaan oo asia, mistä oisin ylpeä, enkä halua siitä sen enempää edes puhua tai kirjottaa. Mut mun mielestä jokaisella on oikeus jakaa asukuvia lyhythihasissakin vaatteissa, näytti ne käsivarret sitten miltä hyvänsä. Jos se jotain häiritsee, niin voi vaihtaa blogia sellaseen, missä on tyttö täydellinen esittelemässä sileitä käsivarsiaan.
Mun blogi on kuitenkin suhteellisen pieni täällä valtavassa blogimaailmassa. Tykkään mun blogista tälläsenä kuin se on, ja mulle mun blogi on just riittävä. Toki mä joskus haaveilen siitä, että voisin blogata työkseni, mut en nää sitä kuitenkaan kovin realistisena, minäkö muka? Oon kuitenkin lopulta aika tavallinen nuori nainen, joka haaveilee paljosta, saamatta kuitenkaan kaikkea mistä toivoo, mikä on taas täysin normaalia. Mulle riittää, että saan bloggailla harrastuksena ja pitää tän blogin just sellasena kuin ite haluan. Mulla ei oo täällä myöskään yhden yhtäkään mainosta, eikä yhteistyöpostausta. Tää on just alusta loppuun sellanen blogi jonka mä oon ite kirjoittanut ja päättänyt tästä tehdä. Toivottavasti se riittää teille jatkossakin, koska uskon, että tuun bloggaamaan vielä monet vuodet!

Nyt saa kyllä pikkuhiljaa tää mun kirjotustulva riittämään, eihän tätä jaksa kohta itekkään oikolukea :D Mutta jos joku urhea jaksoi tän läpi kahlata, niin onnitteluni. Vielä parempi, jos jollekkin heräsi jotain ajatuksia tästä kirjotuksesta ja entistä parempi jos se sai edes jossain kohtaa hymyn huulille. Jatkossakin mulle saa esittää postaustoiveita, koska vaikka oonkin aika mestari päivittäin keksimään aiheita, musta on aina kiva toteuttaa jotain mitä te ootte ehdottanut ja mitä te haluaisitte lukea! Ei mulla oikeestaan muuta, kuullaan taas huomenna

torstai 28. toukokuuta 2015

Toivepostaus: lempivaatteet videolla

Tässä tulee (ensimmäinen) toivepostaus/erikoispostaus 100:n lukijan kunniaks! Ensimmäinen suluissa koska saatan tehdä teiän ehdotuksista toisenkin! Toivottavasti tykkäätte videosta, sitä oli ainakin hauska tehdä vaikka tulikin vaatteita vaihdellessa ihan tajuttoman kuuma! :D

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

BW stripes and lace ♥

jakku Veromoda / toppi BikBok / hame Bershka / kengät H&M
Eilen käytiin Emilian kanssa illalla kuvailemassa järven rannalla. Saatiin ihanan kesäisiä kuvia ja tykkäsin mun asustakin, vaikka se oli jälleen kerran aikamoisen vaatekriisin takana... Tykkään tosta Bershkan hameesta ja BikBokin pitsitopista ihan hirveesti, mut varsinkin tota hametta on vähän vaikee yhdistää mihinkään, mut onneks toi luottokesätoppi pelastaa jokaisen vaatekriisin!

Kävin aamupäivällä myös ihan vähän shoppailemassa, lähinnä tarkotuksena oli ostaa pari juttua mitä oikeesti piti ostaa, mut sitte mukaan tarttu Glitteristä valkonen kukkapanta (mulla ei oo vielä valkosta :'D) ja ponnareita, joita nyt tarvii aina. Lisäks Cubuksesta perustoppi ja H&M:stä peruslegginssit. Kyllä mä sitten ostin myös ne jutut mitä oikeestikkin piti ostaa alunperin!

Ihanan helpottunut olo, kun on kesäloma. Eilen illalla oli suorastaan outoa, kun on tottunut tekemään läksyjä ennen nukkumaanmenoa, niin yhtäkkiä ei ollukkaan mitään tekemistä. Myöskin on ihan hurjaa, että ens viikolla mä lähden Maijan kanssa etelän lämpöön Aika menee niin nopeesti!

Muistakaapa käydä tähän postaukseen ehdottamassa ideoita erikoispostauksesta (klik)

tiistai 26. toukokuuta 2015

100 lukijaa - erikoispostaus!

Siitä ei oo kovinkaan kauaa, kun blogissa täyttyi 100 000 katselukertaa. Siihenkin on tullut jo 33 000 katselukertaa lisää! Mut nyt on uus rajapyykki ohitettu, nimittäin 100 lukijaa! 
KIITOS IHANAT

Sen kunniaks haluisin tehdä jonkunlaisen erikoispostauksen - ja te saisitte tietenkin päättää mikä se on! Aikaa ehdottaa on tässä muutama päivä, niinkauan että tulee tarpeeks ehdotuksia tai päätän teiän ehdotuksista kivoimman (tai ehkä kivoimmat!). Joten antakaas tulla ideoita, 
millasen postauksen just sä haluat, että mä tekisin?

ps. Kerrottakoon tähän loppuun, että eilinen ruotsinkoe meni loistavasti ja musta tuntu, että osasin suunnilleen kaiken, tai ei oikeestaan mikään tehtävä tuottanu vaikeuksia. Nyt vaan peukut pystyyn että saisin sen kympin! Jännityksellä odotan...

maanantai 25. toukokuuta 2015

olisin maailman ex-onnellisin

Heippa! Tässä vielä muutama kuva mitä otin lauantaina, jotka ei kuitenkaan sopinu vaaleanpunaisten herkkis-kukkien joukkoon. Luonnossa on jo ihan kesännäköistä, vaikka sää on jotain ihan muuta. Mut samapa tuo kun oon istunut vaan sisällä lukemassa... Vihdoin oon saanu koko ruotsin koealueen kahlattua läpi tälleen koepäivänä 2,5h ennen koetta. Jäi vähän viime tinkaan (ylläri), mut sainpahan käytyä kaiken läpi. Nyt vaan yritän palauttaa edellisinä päivinä luetut asiat takasin mieleen ja rentoutua ja valmistautua lukuvuoden viimeseen kokeeseen.

Toivon että koe menee hyvin ja pääsen hyvillä mielin nauttimaan kesälomasta Toivon teillekkin onnea vuoden vikoihin kokeisiin tai pääsykokeisiin, jos teillä niitä on!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

från väldigt kär till obegripligt ensam

Mun viikonloppuun ei oo paljoa muuta mahtunut ku ruotsin lukemista. Perjantaina oli pikkuprinsessan balettinäytös, jota olin kattomassa Sibeliustalolla. Oli kyllä tosi upee näytös kaikenkaikkiaan! Ite aina haaveilen, että oisin jatkanu tanssimista mut se jäi sillon vuosia sitten - ja nyt tuntuu niin vaikeelta jatkaa. Eilen käväsin vaan kaupassa ja vähän ulkona, ja sit takasin ruotsia lukemaan. Tänään aattelin piristää itteeni käymällä kirpparilla, mut ei sieltä löytyny mitään, joten jouduin tyhjin käsin tulemaan kotiin lukemaan ruotsia.

En oo oikee sellanen ihminen, että jaksaisin lukea kauheesti kokeeseen, mut täs tän vuoden aikana oon ryhdistäytyny siinä hommassa. Nytkin oon monta päivää ahkerasti päntänny ja tehnyt tehtäviä ja kirjottanu kielioppiasioista muistiinpanoja. Ei mikään asia oo edes vaikea, ja ihan varmasti osaisin jo tälläkin opettelulla kaiken, mut jotenki tuntuu et pakko vaan lukea. Enää huominen ja sitten voi huokasta helpotuksesta. Kesäkenkien käyttöönotto, Johanna Kurkelan Kuolevainen ja irttarit piristää kuitenki sen verran, et enköhän mä selviä.

lauantai 23. toukokuuta 2015

kuolevainen

Kävin tänään kuvailemassa ulkona ihan yksikseen, ja onnistuin saamaan ihania kuvia kukista  Oon aina halunnu päästä näkemään keväällä kirsikankukkapuita, kun ne kukkii täynnä ihania vaaleenpunaisa kukkia. Mut tän talon takapihalla kasvaa jotain puita, joissa on vaaleanpunaisia kukkia! Oon ihastellut niitä ikkunasta monta päivää, mutten oo jaksanut mennä sinne asti kameran kanssa, vaikka matkaahan on tosiaan ehkä huikeet 20 metriä... Oon kuitenki ilonen että nyt sain aikaseks mennä kuvailemaan niitä! Tässä postauksessa saatte nauttia vaaleanpunaisesta kukkaloistosta
Oottekste päässyt koskaan ihailemaan kirsikankukkia keväällä? 
Ja mitä tykkäsitte näistä kuvista?

ps. kuunnelkaa Johannan uusi biisi!

torstai 21. toukokuuta 2015

✿ floral jacket ✿

takki ginatricot // toppi ginatricot // hame Terranova // kengät Stadium
Ihan uskomatonta, etten eilen avannut konetta ollenkaan! Yleensä kone on koko päivän auki... Mut ihan hyvää vaihtelua, ainakin sain siivottua aamupäivällä. Koulun jälkeen nähtiin Roosan kanssa, ja värjäsin Roosan hiukset. Voi sitä naurun määrää sitä tehdessä :D Mutta hiuksista tuli kivat, ja Roosa sai "kaupanpäälle" vielä kampauksenki.

Tänään nähtiin Emilian kanssa, ja meiän harmiks sato vettä koko ajan, joten istuttiin vaan sisällä ja juteltiin. Kuitenki molemmat olis halunnu kuvailemaan, mut sateesta johtuen se oli vähän hankalaa. Muistin kuitenki yhen katoksen, missä pystyis olemaan sateelta suojassa, ettei kamerat kastu. Ja niin me sitten mentiin sinne katokseen kuvailemaan ja tässä kuvailun tulos!

Kohta alkaa tän lukuvuoden viimenen kouluilta Tavallaan odotan sitä kyllä ihan innolla, koska sitten se on ainakin ohiohiohi.

tiistai 19. toukokuuta 2015

en pysty puolestasi hengittämään

Huomentapäivää kaikki ihanat Mun aamu on koostunut lähinnä hedelmärahkasta, neljästä jaksosta Salkkareita ja Spotifystä. On ehkä vähän yksinäinen olo, kun kaikilla kavereilla on jotain ohjelmaa tai ne on toisella puolella maailmaa (terkkuja vaan Oona ja Camilla ). Tuntuu että istun vaan yksin kotona ja kuuntelen musiikkia, ja aina välillä teen läksyjä.

Kello on nyt 11, ja mulla ei oo mitään ideaa miten käyttäisin tän loppupäivän. Aluks mietin vähän, että olisin voinu lähtee ruokakauppaan, koska jääkaappi huutaa melkein tyhjyyttään, sitten tuumailin että voisin lähtee Karismaan koska sielläkin on Citymarket ja se olis vähän vaihtelua käydä siellä. Mut sit mun bussikortissa on enää muutama matka jäljellä ja en jaksais mennä lataamaan sitä. Lisäks pelkään että tuolla alkaa satamaan, kun ilma on vähän sen näkönen, enkä haluis kävellä sateessa, sain siitä eilen jo ihan tarpeekseni.

Kuitenkin kaikesta huolimatta oon ihan ilonen, että tänään on jo tiistai. Kolme päivää koulua, 6 päivää koeviikkoon, parisenkymmentä päivää Kreetan matkaan ja vähän yli 80 päivää Ruotsiin lähtöön! Kyllä tästä vielä hyvä tulee, vaikka nyt onkin tällänen olo.