keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

mä en osannu kyseenalaistaa mut pimeäkin valkenee ku valaistaan

Heräsin sunnuntaiaamuna jo ennen auringonnousua, ja lähin ulos aamuviideltä. Oli pikkasen kylmä ja henkikin höyrys, mut oli niin kaunista istuu aidan päällä ja oottaa 20min ku taivas alkaa muuttua oranssinpunaseks ja aurinko pilkistää puiden takaa. Aurinko on niin kaunis

tiistai 29. huhtikuuta 2014

ihan sama mitä tänään teen, eilisen aurinko laskenut on länteen

Mulla on ollu viime päivinä ihan hirveet allergiaoireet koivun siitepölystä. Ei tarvii edes käydä ulkona, ku silmät on ku vampyyrillä (=verenpunaset) ja nenä niin tukossa ettei saa happea, eikä lääkkeet auta paljon mitään, vaik syön allergialääkettä ja käytän silmätippoja ja nenäsumutetta. Tuskallista, mut joka kevät sama juttu ni minkäs teet. Mul aamusin on oireet pahimmillaan, ku herää, ni silmät on muurautunu kiinni rähmällä ja nenä tukossa ja kurkkuun sattuu ja suu on rutikuiva ku on hengittäny koko yön suunkautta. Muuta mun päiviin ei paljon kuulukkaan ku niistämistä. Kyl mä silti yritän käydä ulkonaki vaikka se ei kauheen mukavaa ookkaan, ku se vaan pahentaa oireita. Ehkä toisiks inhottavinta täs tän oman olon lisäks on se miten ihmiset reagoi tähän. Tai ku tää mun allergia on niin voimakas ja näytän oikeesti ihan hirveeltä. Nyt onneks tänää on alkanu helpottaa ja silmätkää ei oo niin punaset enää, mut ei varmaa kannattais sanoo näin ku sit kuitenki huomen aamulla herään entistä kauheemassa olossa...

Viikonloppuna kävin kuvailemassa ja sain paljon kivoja kuvia, mut julkasen ne varsinaiset kuvat vaikka huomenna ni ei tuu kaikki putkeen. Tykkään niin paljon niistä kuvista mitä sain otettua!! :)

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

iPhone 5C ♥

Rakastan mun uutta puhelinta ♥ Ostin sen jo itseasiassa viime viikonloppuna (siks toi ekan kuvan laatikko näyttää niin kärsineeltä), mut sain sen vasta tällä viikolla käyttöön. Olin jo piiiiiiiitkään halunnu ja tarvinnut uutta puhelinta. Vanha Samsung Galaxy S Plus veteli niin viimesiään ja koetteli satoja kertoja päivässä mun hermoja. Olin päättäny, et haluun iPhonen, en enää Samsungia. Vaikka Samsungeissa ei oo mitään vikaa, mä ainaki tykkäsin tosta puhelimesta hirveesti ja se kesti KAKS vuotta! Siin ei oo yhtään naarmua näytössä eikä mitään muutakaan vikaa esim et äänet ois paskana (niinku mun sitä edellisessä puhelimessa kävi et kaiutin hajos). Ainoo vaa että se on niin törkeen hidas ja sammuilee noin 10 kertaa päivässä itestään, jumittuu jatkuvasti ja päättää sattumanvaraisesti millon se päättää toimia kunnolla ja millon ei.

Mut vähän tutkittuani iPhoneja, ni päädyin tohon iPhone 5C:hen. Jotkut ehkä aattelee et lol joku muovipuhelin, mut haha mä tykkään! Ja must se on IHANAN pinkki ♥ Ja eipähän oo pelkoo et takalasi hajoaa. Viel mul ei oo yhtiäkään kuoria, mut heti ku ne saapuu postiin ni sit voin esitellä ne. Vertailun vuoks näytän vielä vanhanki puhelimen. Muuten ne on yllättävän samankokoset mut vanha on paksumpi.
Ainoo mikä harmittaa, että toi on musta. Ois niin ihanaa jos se ois pinkki-valkonen... Mut ei voi mitään, oon vaa niin tottunu kahessa vuodessa valkoseen puhelimeen. Mut vähän arvoin kyllä sen välillä otanko just pinkin vai valkosen, mut päädyin pinkkiin koska se on erilainen. (ja söpö!) Oli ihanaa päästä lataamaan kaikkia juttuja sinne ja muokkaamaan kaikki asetukset sellasiks ku ne haluaa. Yks hyvä puoli tossa on se, että sen akku kestää munkin käytössä kaks vuorokautta eli n. 48h! Mä siis räplään jatkuvasti puhelinta ja pidän aina nettiä päällä, pelaan kaikkii pelejä ja oon fb'ssä ja instassa ja netissä ja kaikkialla ja soittelen jajajaja... ja silti se kestää! Ihanaa ♥ Vanha puhelin ei kestäny ku 12h ja sillonki piti pitää nettiä päällä vaa sillonku oikeesti tarvii ja en ollu puoliakaa noin paljo tekemässä koko ajan sillä kaikkee :D

Onks jollain muulla sama puhelin? :)

perjantai 25. huhtikuuta 2014

oon kuvitellut ettei huomenna, edessä oo se kaikki ihan samana

Löysin vanhoja kuvia mitä en oo julkassu ollenkaan! Taino ei ne nyt kovin vanhoja oo, maaliskuulta :D Mut kuitenki viime kuussa otettuja. Muistan tän päivän hyvin, ku oli niin lämmin et tarkeni t-paidassa ulkona vaik oli maaliskuu!!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

teillä on taito ottaa mua kädestä kii, antaa surullisen surra vain surujaan

Lauantaina ku oltii äitin kaa kuvailemassa siellä joella, ni otettiin kissat mukaan. Automatkalla ne molemmat varmaan luuli, että ollaan menossa eläinlääkäriin, ku ei ne muuten paljon autossa oo tottunu matkustamaan. Talutettiin niitä sit hihnassa siellä joen rannalla ja ne oli ihan ihmeissään kaikista uusista ja oudoista tuoksuista. Sellanen vaiva siinä kuitenki oli taluttaa kahta vastahakosta kissaa jotka tahtoo molemmat eri suuntiin ja jotka päättää ite koska jäädään istumaan paikoilleen, et ei varmaan lähetä ihan heti uudestaan minnekkään :D Kyl ne yleensä tottelee ihan suhteellisen hyvin ku vähän kiskisttää, mut nyt tottelevaisuudesta ei ollu tietoakaan. Mut ainaki ne sai olla aurinkoisessa säässä ja vähän haistella ja tutkia uusia paikkoja. Olis ollu ihanaa jos Sulokin olis päässyt mukaan... Mut Sulolla on nyt hyvä olla ja se saa levätä rauhassa Minni ja Miisu on muuttunu ja ne käyttäytyy nykyään erilailla ku sillon kun Sulo vielä eli. Miisu on ainaki vallannu kaikki Sulon paikat missä se tykkäs nukkua... Mut varmasti nekin oli ihmeissään ku Sulo ei tullutkaa enää kotiin sillon melkein kuukaus sitten...
Mä niin rakastan noita kahta 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

juustokakkuja

Maaliskuun lopussa kaiken surun keskellä leivoin kaks juustokakkua. Voimat meinas loppua jo kesken keksien murskaamisen, mut jotenki sain tehtyä noi. Tein noi siis mummon 89-vuotis synttäreille. Toi missä on vadelmia, on marianne-juustokakku, ja toi toinen on mango-juustokakku. Mango-versio onnistu hyvin! Siin ei tullu mitää ongelmia. Mut vadelma-marianne ei sit päästäny mua niin helpolla. Tai pitäiskö ennemmin sanoa, et mä en päästäny sitä helpolla... Tai siis kyl ne täytteet onnistu ja koko kakku muuten, mut koristelu.......

Alkuperänen tarkotus oli siivilöidä sabluunan läpi kiilteen päälle tomusokeria. Mut jostain syystä ei käyny taas pienessä mielessäkään, et tomusokeri saattais vaikka sulaa siihen -.- No sit laitoin siihen päälle kaakaojauhetta. Ja vielä sen päälle lisää tomusokeria. Vielä siinä vaiheessa, ku sabluuna oli kakun päällä, kaikki näytti hyvältä. Mut sitku sen otti pois, se näytti kauheelta. Tai emmä tiiä äitin mielestä se oli ihan hyvä, mut mulle se ei kelvannu. Otin sit pakkasesta vadelmia, ja laitoin niitä siihen kaakaojauheen ja tomusokerin päälle. Ja siihen vielä päälle tomusokeria :D Sit se oli mun mielestä ihan siedettävän näkönen. Mut ku menin valmistautuu sinne synttäreille, ni äiti oli päättäny sil aikaa laittaa hyytelösokeria vadelmien päälle....

Siel mummolla sit ku nostettii kakut pöytään, ni se vadelma-versio näytti pelottavan huojuvalta. Tietenkää se hyytelösokeri ei ollu täysin ehtiny hyytymään, eikä se nyt hyytyneenäkään oo mitään kovin kestävää. Siinä sit katettiin pöytään astioita, ja yhtäkkiä katon sitä kakkua silleen et "ei helvetti, se sortuu!!" Silleen tiiättekö ku jäävuoresta lohkee palanen? Siitä vaan yhtäkkiä lohkes pöydälle semmone valtava palanen.... Se oli ehkä nolointa ikinä, koska niin monet tädit tuli sanomaan et ne näyttää tosi hyviltä ja hienoilta, ja sit käy noin! Okei no se oli kyl äitin vika koska se sitä hyytelösokeria siihen meni laittamaan.

Äiti sit leikkas siitä palasen pois siitä kohtaa, mistä se palanen oli pudonnu, ni kukaa ei ehtiny oikee näkemään sitä. Ja ainaki mun päivän pelasti se, ku mummo sano että sen mielestä parasta kakkua oli se mun vadelma-marianne-juustokakku!! Siel synttäreil oli siis ihan hirveen monenlaisia leivonnaisia ja kakkuja, ku myös mun täti oli leiponu ja varmaan joku muukin, mut mummo tykkäs just mun kakusta eniten. Heh ihanku se nyt olis joku kilpailu, mut silti :)

En oo todellakaan mikään sukujuhlien ystävä, enkä mä tuollakaan "viihtyny" [lue: kestäny olla kauempaa] ku ehkä tunnin ja lähin kävelee kotiin, ku en muutenkaa ollu erityisen juhlatuulella. Ankeeta olla siel ku en oo kaikkien sukulaisten kaa edes puheväleissä, ja suurimman osan kaa se on vaa tekopirteetä ympäripyöreetä keskustelua. Tuntuu et joka vuos on jotkut sukujuhlat, tietty synttärit on joka vuos, mut sit on melkee joka vuos myös millon kenenki serkun rippijuhlat tai ylppärit. Heh tänä vuonna olis ollu mun ylppäreitten vuoro, mut niitä ei nyt tuu. On kyl tosi outoo ajatella, et jos kaikki ois menny niinku piti, ni mä todellaki voisin olla kohta valkolakki päässä!! Ehkä se on jopa niin outo ja absurdi ajatus, että niin ei koskaan tuu edes tapahtumaan. Tai ei sitä voi tietää, muttei ainakaan vielä pitkään aikaan.