sunnuntai 21. lokakuuta 2012

daPi iPad

Oon ollu jo yli vuoden kyllästyny mun vanhaan tietokoneeseen (jota kyllä käytän tässä parhaillaan tätä kirjottaessa), ja pitkään miettiny uuden ostamista. Eilen käytii kattoo mun veljelle konetta, ja tylsistyessä siinä kattelin vähän itekkin niitä. Oon aina aatellu et Applen jutut on tosi kalliita ja vaikeita käyttää ja outoja ja mitä kaikkee, mut siinä ku puol tuntii näpersin iPad 2:sen kanssa, ni aloin pitää sitä jo ihan varteenotettavana vaihtoehtona, vaik vähän mietitytti et miten selviin tabletilla ku on niin tottunu normi kannettavaan.

Valitsin 16GB valkosena, mut varastolta venattiin sitä 45min ja sitte se mies tulee ja sanoo ettei se löydä niitä. Sit selvis et niitä ei oo siel varastos ollenkaa vaik se myyjä niin koneelta katto että yks olis vielä. No sit se alko tyrkyttämää mulle sitä samaa mustana, kehu kuinka se on itekki tykänny siitä mustasta ja kannattaa ottaa musta ja se on niin paljo parempi ja hienompi ja plääplää mut mä intin vastaa ja sanoin et "valkonen, kiitos." Se sit se katto koneelta ja sano et siin menee monta viikkoo ennenku niit valkosii saapuu lisää. Mut sit äiskälläki alko menee hermot ku oli jo kiire yhtee toisee paikkaa, ni sen myyjän seuraava ehdotus meni läpi, 32GB valkosena oli kyllä. Otin sit sen, vaik hyvin mulle ois riittäny se puolet pienempiki. Mut oon kuitenki toho tyytyväinen, vaik on vähä opetteluu ton käyttämisessä.

Perjantaina kävin kaupassa ostamassa kaikkia kivoja leivontajuttuja ja leivoin marianne-muffinsseja ja mango-juustokakun. Oikeestaa ainoo ongelma oli vaa et niit tuli sen verran reilusti ku vähä innostuin, et en tiiä kuka ne jaksaa edes syödä :D.

Rakastan kynttilöitä ja jouluvaloja, vaik on vasta lokakuu, laitoin mun huoneesee jo osan jouluvaloista (näkisitte sen valojen määrän joulukuussa♥) ja poltin kynttilöitä. Ainoo syy miks tykkään talvesta ja joulusta on se, et sillon on kynttilöitä ja jouluvaloja. Inhoon pakkasta, lunta, jouluruokia, jouluhäslinkiä ja vierailuja sukulaisilla ja hiihtoa ja kaikkee mahollista mikä vähänkää liittyy talveen. Talvee odotellessa...

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

sudenmorsian

Eilen oli yks ihanimmista hetkistä minkä oon koskaan kokenut. Kylmät väreet kulkee läpi kehon ja kyyneleet valuu onnesta ja ihastuksesta, miten voikaan olla olemassa jotain noin kaunista? Johanna Kurkela, en voi käsittää miten joku voi laulaa niin kauniisti ja herkästi. Oon aina tykännyt sen musiikista, mut eilisillan jälkeen rakastan sitä. Se kuulostaa ihanalta radiossa ja levylläkin, mut livenä se on niin taivaallisen täydellistä. Aion toistekin mennä kuuntelemaan Johannaa.

Kävin torstaina vähän shoppailemassa. Ostin mustat säärystimet, koska tällä hetkellä multa löytyy vaan violetit ja kirjavat, jotka ei oikein kaiken kanssa sovi, ku oon tällänen sukkahousu-ihminen joka ei käytä juuri ollenkaan farkkuja tai muitakaan housuja. Kynslakanpoistoaine tuli kans tarpeeseen, ja mukaan tarttu myös uus tuttavuus, Biozell hiusten värisävyte. Pitää testata voittaaks se Color maskin. Löysin söpöt pinkit kuulokkeet alesta ja myös söpön kissamaki-pehmon, kissamakit on vaan äärettömän sulosia! Pitkään oon myös halunnut lukea ton Lars Keplerin Tulitodistaja-kirjan. Se makso melkein 30€ mut uskon et se on sen arvonen.

Mun on pitäny tänä viikonloppuna tehdä kaikenlaista, mut en oo saanu juuri mitään aikaseks, taaskaan. Haluisin leipoa ja lakata kynnet ja laittaa hiukset kivasti ja tehdä loppuun synttärikortit Larissalle ja Jessicalle. Pitäis pian taas joku päivä nähdä tyttöjäkin, kauhee ikävä kaikkia! ♥ Ens viikko vähän jännittää, sillon selvii taas vähän lisää siitä mitä odottaa tulevaisuudelta.

lauantai 6. lokakuuta 2012

"sä oot mun paras aikuinen kaveri"

Tän viikon suurin piristys surkeaan syksyyn on mun ihana pikkukaveri Emppu 5.v. Sain vaaleanpunasen gerberan ja kirjekuorellisen ihania prinsessapiirrustuksia. Mun sydän sulaa ku toinen kertoo, että: "Sini on mun vanhin kaveri, se on melkein aikuinen ja mun paras aikuinen kaveri" ♥ Toinen piristys on hiusten värjääminen. Oon saanu tällä viikolla kuulla harvinaisen turhan monta kertaa, "miten sun väri on säilyny noin hyvin??", vaik värjäsin hiukset viimeks juhannuksena ja siitä väristä ei oo kuukautee ollu jäljellä mitään. Nyt voin itekki sanoo taas, et rakastan mun hiuksia!

Muutenhan tää syksy on ihan tyhmää harmautta. Lehdetkää ei oo enää keltasiaoranssejapunasia vaan ruskeita. Sataa sataa ropisee ja mä hautaudun mieluiten villasukat jalassa viltin alle lukemaan Flickan som lekte med elden:iä. Tää viikko on ollu aika omalla tavallaa vauhdikas, mut onneks rauhottunu ja muuttunu paremmaks loppua kohden. Tiistaina sain kuulla epämieluisan päätöksen liittyen tulevaisuuteen, enkä voi tehä asialle juuri mitään. Se vähän jännittääki, mut ehkä mä selviin siitäki.